Helsinki call pojat live sex homoseksuaaliseen suomi

helsinki call pojat live sex homoseksuaaliseen suomi

Noh, näköjään yhteydenpito oli sitten pelkästään minun aloitteellisuuteni varassa. En itseasiassa edes ikävöi Mossea; mietin juuri, innostuisinko tapaamiseen, mikäli mies sitä itse ehdottaisi… Ehkä en. Ei jotenkin vaan nappaa Mossekaan enää. Pelkkä ajatuskin siitä, että se tulisi sohvalle viereeni kiehnäämään alasti ja mulukku sojossa, pysymättä hetkeäkään paikallaan…meh. Vaikka ylläolevat kavaljeerit eivät ehkä tällä hetkellä nappaakaan, en silti ole seksuaalisen kuoleman partailla.

Päinvastoin; olen nykyään erittäinkin himokas. No kai, jos viimeksi liveseksiä on harrastettu marraskuussa. Ainut vaan, että se ainoa tyyppi, joka saa tällä hetkellä sydämeni hakkaamaan lujempaa ja poskeni kuumottamaan, asuu yli seitsemäntuhannen kilometrin päässä. Mikä ihme mua vaivaa? Taannuinko taas teini-ikään, jolloin miesopettajat, so. Asetelma on iän puolesta tosin nyt päälaellaan, CC on parikymppinennnnnköhköhköh.

Vai olenko nyt vaan suvannevaiheessa, jossa kaikenlainen säätäminen ei enää jaksa kiinnostaa; karkkikaupassa on vierailtu nyt jo yli kolmen vuoden ajan tasaisin väliajoin - ehkä nyt on väliaikaisesti saatu tarpeeksi karkkia?

Saavuttamattomuuskin on tosin suhteellista. Ollaan jo alustavasti puhuttu, että jossain vaiheessa voisi olla ihan kiva tavata livenäkin. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin en millään malttaisi odottaa. Tuona aikana haureuden harjoittaminen toisen samaa sukupuolta olevan kanssa oli kielletty rikoslaissa. Pääasiallisena lähdeaineistona on yli sata oikeudenkäyntiasiakirjaa, joiden lisäksi Hagman analysoi laajasti muita aikalaislähteitä, kuten lääketieteellisiä ja oikeustieteellisiä tekstejä, poliisiasiakirjoja ja lehtijuttuja.

Tutkimuksen päähenkilöinä on Kiven veljeskatraan mukaisesti nimetyt seitsemän veljestä, eli seitsemän samasukupuolisesta haureudesta tuomittua miestä, joiden tarinat Hagman rekonstruoi.

Viittauksella Kiven kanonisoituun teokseen Hagman haluaa viestittää, että kertomusta Suomesta ja suomalaisesta miehestä voidaan kirjoittaa myös toisin. Samalla Hagmanin seitsemän veljestä myös muistuttavat Kiven veljeksiä siinä, että hekään eivät täyttäneet yhteiskunnan heille asettamia vaatimuksia. Siten hän henkilöi kehitystä, joka johti suomalaisen homoliikkeen nousuun ja homoseksuaalisten tekojen dekriminalisointiin.

Seuraavassa viittaan vain satunnaisesti veljesten sinänsä kiinnostaviin tarinoihin ja keskityn tutkimuksen keskeisiin löydöksiin. Hagman toteaa, että kansan kielessä puhuttiin luvun alkupuolella miesrakastajista tarkoitettaessa miehiä, jotka olivat aktiivisimmin kiinnostuneita miesten välisestä seksistä. Sitä perusteltiin esimerkiksi oleskelulla miesvaltaisissa yhteisöissä vankileirit, tukkikämpät ja sotaväki , joissa ei ollut naisia saatavilla. Miesrakastajat sen sijaan miellettiin sekä henkisesti että ruumiillisesti naisellisiksi, ja heitä pidettiin sairaina yksilöinä.

Hagman osoittaa lähdeaineistonsa pohjalta, että Hirschfeldin teoria hallitsi myös suomalaisten lääke- ja oikeustieteen auktoriteettien näkemyksiä miesten välisestä halusta aina luvun ensimmäiselle puoliskolle saakka. Teorian ansiosta Suomessakin alettiin luvulla keskustella muiden Pohjoismaiden tapaan rikoslain muuttamisesta, koska sisäsyntyisiä homoseksuaaleja ei katsottu voitavan vankilalla parantaa.

Pseudohomoseksuaaleissa taas ei mitään parannettavaa ollut. Hagmanin mukaan tavallisen kansan ja virkavallan suhtautuminen miesten samasukupuoliseen haluun oli ylipäätään varsin ongelmaton luvun ensivuosikymmeninä, ja koko ilmiön tunnettuus oli vieläkin vähäisempi kuin tähän saakka on oletettu.

Selkeä osoitus tästä on se, että vuosina — syytettiin vain yhdeksää miestä haureuden harjoittamisesta toisen samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Oikeusjuttujen kimmokkeina olivat lisäksi useimmiten yhteisön sisäiset välienselvittelyt eikä henkilön seksuaalisuus sinänsä. Ongelmallista oli vain se, että Juhani oli käyttänyt väärin asemaansa suhteessa köyhempiin kyläläisiin.

Väitöskirjan toinen tarkastelujakso ulottuu luvulta toisen maailmansodan loppuun. Siinä Hagman osoittaa, miten siihenastinen melko liberaali suhtautuminen miesten välisiin sukupuolisuhteisiin tiukkeni nopeasti lääketieteen ja oikeustieteen asiantuntijoiden sekä virkavallan keskuudessa. Tähän vaikutti hänen mukaansa ensinnäkin se, että suhteet tulivat aiempaa näkyvämmäksi kaupunkitilassa, kun luvun suuri lama loi kysyntää ja tarjontaa miesten väliselle prostituutiolle [prostituutiosta ks.

Cocktailit kahdelle  ja  Homohistoriallinen Helsinki 8: Eikä me olla veljeksiä ]. Näkyvyyden myötä aiheesta alettiin myös keskustella, mikä heijastui kielenkäyttöön ja slangiin. Esimerkiksi hintti - ja hinttapuli -sanat olivat käytössä jo luvulla. Toisaalta asenteiden kovenemista vauhdittivat Hagmanin mukaan psykoanalyyttiset näkemykset ihmisen seksuaalisuuden häilyvyydestä.

Keskiöön nousi niin sanottu viettelyteoria , jonka suomalaiset asiantuntijat omaksuivat tiiviin tieteellisen yhteistyön ansiosta suoraan natsi-Saksasta. Teoria lähti siitä, että ihmiset saattoivat nimenomaan oppimalla oppia homoseksuaaleiksi altistuttuaan viettelylle, mikä taas vaaransi perheinstituution ja nuoren kansakunnan väestönkasvun. Hagman osoittaa, että viettelyteoriaa ei muissa Pohjoismaissa omaksuttu samalla tavalla kuin Suomessa, sillä niiden tieteellinen yhteistyö saksalaisten kanssa hiipui natsien valtaannousuun.

Tämä selittää sitä, miksi homoseksuaaliset teot dekriminalisoitiin Tanskassa jo vuonna ja Ruotsissa vuonna , kun taas meillä saatiin odottaa vuoteen Viettelyteorian omaksumisen myötä Suomessa aiemmin vallinneet hirschfeldiläiset käsitykset sisäsyntyisistä homoseksuaaleista miesrakastajista ja satunnaista samasukupuolista seksiä harrastaneista pseudohomoseksuaaleista muuttuivat ongelmallisiksi, koska periaatteessa kuka tahansa mies oli vaarassa sairastua homoseksualismiin vrt.

Miesten väliset satunnaiset seksuaaliset teot ja suhteet menettivät näin aiemman viattomuutensa, ja heteroseksuaalisuus muuttui asiaksi, jota piti toden teolla ruveta suojelemaan lailla ja poliisivoimin. Homofiili on pedofiili Viettelyteorian myötä alettiin kohdistaa erityistä huomiota poikiin, joiden ajateltiin psykoanalyyttisten teorioiden mukaisesti olevan tiettynä ikäkautena erityisen alttiita seksuaalisille vaikutteille.

Homoseksuaalisuus ja poikien hyväksikäyttö linkittyivät näin ollen luvulla vahvasti toisiinsa, mutta tätä selitti Hagmanin mukaan myös toinen kiinnostava seikka: Mies - tai poikarakastajilla tarkoitettiin aikanaan paitsi aikuisia miehiä haluavia miehiä myös miehiä, joiden samasukupuolinen halu kohdistui alaikäisiin. Hagmanin mukaan seksisuhteita alaikäisten poikien kanssa ei uskomatonta kyllä problematisoitu Suomessa kunnolla ennen kuin vasta vuoden lakimuutoksen jälkeen, jolloin  seksuaalista hyväksikäyttöä koskevat säännökset ulotettiin suojaamaan myös miespuolisia henkilöitä.

Siihen asti oli keskitytty varjelemaan vain tyttöjen siveellisyyttä ja kunniaa, kun taas miesten välisiä sukupuolisuhteita oli pidetty sikäli ongelmattomina, että niistä ei syntynyt aviottomia lapsia. Ja toki väitettä on kuultu sittemminkin moneen kertaan erinäisten lakiuudistusten yhteydessä. Pakkokastraatiot Kolmekymmentäluvun henkisen ilmapiirin synkin ilmentymä oli rodunjalostusoppiin perustunut sterilisoimislaki, joka tuli voimaan vuonna ja mahdollisti myös samasukupuolisesta haureudesta tuomittujen henkilöiden kastraation Lääkintöhallituksen päätöksellä.

Aiemmissa tutkimuksissa on oletettu, että homoseksuaalit olisivat olleet lain pääasiallisena kohteena, mutta Hagman kumoaa tämän käsityksen uuden lähdeaineiston pohjalta. Se on kipeä esimerkki siitä, miten myönteisten seksuaali-identiteettien puute johtaa itseinhoon ja syrjinnän sisäistämiseen.

Yksi vihreä enkeli, kiitos! Harri Kalhan Tom of Finland — taidetta seksin vuoksi. Lähettänyt Hulivilipoika klo Kohteen lähettäminen sähköpostitse Bloggaa tästä!

Musiikkikauppa Fazerin näyteikkuna vuonna Kolmas kerta kiellon päälle, eikä me päästy edes makkariin! Kappale tipahti jostain käsittämättömästä syystä jo alkukarsinnoissa, mutta Hulivilipoika antaa sille pitkän ja paksun pystin kiitokseksi vuoden vetävimmästä viisubiisistä. Oh I'm losing track cause baby we don't stop. Is it your turn or my turn to be on top?

I try to talk to you. Herculeksen nokkamiehen Andy Butlerin mukaan laulun sanoitus käsittelee Grantin hiv-tartunnan seurauksia. Grant on itse kertonut haastatteluissa siitä, miten hän oli siirtynyt päihderiippuvuudesta seksiriippuvuuteen ja ottanut tietoisia riskejä kuin rangaistakseen itseään siitä, ettei ole ihmisenä kyllin hyvä.

Tämä ajatus välittyy myös I try to talk to yousta. Kappaleen voi tulkita sairastuneen ja hänen elämänkumppaninsa väliseksi vuoropuheluksi, jossa kyseenalaistetaan toisen elämänvalinnat. Miksi annoit muiden käyttää itseäsi hyväksi? Ei tämän tarvitse päättyä näin. Jos voisin, parantaisin kipusi ja poistaisin häpeän. Death of a dandy. Musiikin monitaituri Marc Almond julkaisi kesäkuussa uuden albuminsa The dancing marquis , jolla hän tekee yhteistyötä mm.

Yhteistyön hienoimpia hedelmiä on kappale Death of a dandy , joka kertoo itsensä keikariksi julistaneesta ja huumeiden yliannostukseen kuolleesta brittitaiteilija Sebastian Horsleysta.

Kappaleen koko ajan kasvava tunnepaatos suorastaan pakottaa huokaisemaan: Take off your coat of many colors.

And throw it on the floor. Like your old discarded lovers. Lay your head down on the pillow. Place your hand upon your chest. Close your eyes and think of England. To take your final rest. Jari Sillanpää onnistui vuonna lähes mahdottomassa tehtävässä, kun hän julkaisi tekstien puolesta vakavasti otettavan ja silti radiosoittoon kelpaavan iskelmälevyn homomiehen elämästä kohtaamisineen ja eroineen.

Jälkimmäisistä kertoo vakuuttavasti Mikko Karjalaisen sanoittama Kun Pariisi kuolee. Pariisin maine rakkauden kaupunkina on armottomassa ristiriidassa laulun kertojan omien ajatusten kanssa, jotka ovat täynnä pelkoa ja tuhoa: Vaikka tappaisin jokaisen muiston. Romantiikan raunioilla kytee silti toivo pienellä liekillä. Ehkä tästä selvitään miehinä eikä vihamiehinä: Viimeisenä tärppinä on Ruotsin Så mycket bättre - eli Vain elämää -sarjassa kuultu Love Antellin kappale Du växer upp.

Sen tulkitsee glamkukko Ola Salo, joka vastasi myös Ruotsin vuoden Pride-kappaleesta  I got you ja puhui jälleen mediassa biseksuaalisuudestaan. Salo on muokannut Antellin helposti unohtuvasta alkuperäisrallatuksesta komeasti paisuvan balladin ja työstänyt myös  tekstiä omaan historiaansa sopivaksi. Laulun aiheena ovat elinikäiset kasvukivut, ja j o ensimmäisessä säkeistössä tehdään hurja aikahyppy kohdusta koulukiusatuksi: Ensimmäisessä juoppoputkassa ja koulun pihalla. Ne käytävät olivat sotatanner.

Vain ydinjäte on ikuista — parhaat kaverit voivat lähteä vastakkaisiin suuntiin. Kertosäe sykkii silti toivoa, ymmärrystä ja rohkaisua sille pienelle ihmiselle meissä kaikissa: Kasvat aikuiseksi ja itket itkusi mutta et koskaan totu siihen.

Billy Elliot  perustuu samannimiseen elokuvaan ja kertoo koillisenglantilaisessa kaivosyhteisössä varttuvan herkän pojan kasvutarinan. Samalla kun Billyn isä, veli ja koko yhteisö osallistuvat kaivosmiesten toivottomaan taistoon taivaan valtoja — eli Thatcherin konservatiivihallitusta — vastaan, Billy aloittaa salaa tanssitunnit.

Niillä hän ottaa kirjaimellisesti askelia kohti toisenlaista elämää ja kenties valoisampaa tulevaisuutta, jossa omaa miehisyyttä ei toteuteta nyrkein vaan näyttämöllä. Näin Billy Elliotin  Lontoossa vuonna , ja se muutti tyystin aiemman käsitykseni musikaalista taiteenlajina, jonka yksinomaisena tavoitteena on viihdyttää turhia kiihdyttämättä.

Billyn kasvutarinassa riitti uskottavia ja kipeitäkin samastumiskohteita myös aikuiselle miehelle, ja yksilön tarinaa syvensi kaivosyhteisön taistelu olemassaolon oikeudestaan. Kun tähän lisättiin vetoava musiikki, hurjat tanssikohtaukset, hienot lapsinäyttelijät ja taidokas tekninen toteutus, olin aivan myyty. Sanonkin nyt Helsingin kaupunginteatterille kuin RuPaul putoamisvaarassa olevalle kahdelle drag queenille, joiden pitää huulisynkata henkensä edestä: Billy Elliot kertoo sen tavallisemman tarinan: Matthew Warchusin ohjaama Pride -elokuva taas kääntää asetelman päälaelleen tuomalla suuren maailman pieneen yhteisöön.

Elokuvan keskiössä on joukko homoaktivisteja, jotka päättävät alkaa kerätä rahaa lakon kurimuksessa eläville kaivostyöläisille — yhdistäähän heitä vasemmistolaisuus ja yhteinen verivihollinen: Kaivostyöläisten ammattiliittoa ei homojen tuki kiinnosta, joten aktivistit valitsevat avustuskohteekseen summanmutikassa walesilaisen kaivoskylän.

Seurauksena on luonnollisesti joukko värikkäitä ja kuohuttaviakin kohtaamisia. Joillekin kyläläisille Lontoon homoihin tutustuminen tarkoittaa oman erilaisuuden tunnustamista.

Joillekin aktivisteille taas kyläläisten kohtaaminen merkitsee oman henkisen homopakolaisuuden loppumista ja oman kotiseudun löytämistä uudelleen. Näin elokuva muistuttaa, että suuria sydämiä ja pieniä mieliä löytyy yhtä lailla kaupungista kuin maaltakin. Pride on vahvan tarinan kannattelema hyvän tuulen elokuva, joka ei saanut edes kaltaistani kyynisyyteen taipuvaa katsojaa pahalle tuulelle.

Elokuva oli sanalla sanoen ihana: Kaiken kruunasi syntikkavetoinen soundtrack, joka sai homodiskojen haamut heräämään henkiin. Jos miinuspuolia haluaa etsiä, niistä suurin oli ehkä se, että Priden henkilöhahmot jäivät tarinan jalkoihin ja siksi hieman karikatyyrimäisiksi.

Heidän motiivejaan, sisäisiä ristiriitojaan ja keskinäisiä suhteitaan ei ehditty valottaa kovin tarkasti, mutta erinomaiset näyttelijät ottivat materiaalista silti kaiken irti. Jenkkinäyttelijä Ben Schnetzer suorastaan loisti aktivistiporukan karismaattisena ja pelottomana johtajana, ja kylän vahvoja naisia esittäneet Imelda Staunton , Jessica Gunning ja Menna Trussler näyttelivät täydellä sydämellä.

Heidän hersyvät hahmonsa tarjosivat elokuvan ehdottomasti parhaat naurut.

.. Asemahallien penkkejä saattoi kuluttaa pitkiäkin aikoja asiaa sen kummemmin perustelematta, ja tätä mahdollisuutta hyödynsivät homomiesten lisäksi myös kodittomat ja alkoholistit, joista sai ainakin aikalaiskirjoitusten perusteella seuraa viinaa ja yösijaa tarjoamalla. Viime jaksossa löysimme Tähtitorninmäeltä kesäyön, joka oli katettu nautintoon. Ainakin näiden piirien katsottiin suhtautuvan homoseksuaalisuuteen muita luontevammin ja ennakkoluulottomammin. Mossesta sen sijaan ei ole kuulunut varmaan yli kuukauteen. Homofiili on pedofiili Viettelyteorian myötä alettiin kohdistaa erityistä huomiota poikiin, joiden ajateltiin psykoanalyyttisten teorioiden mukaisesti olevan tiettynä ikäkautena erityisen alttiita seksuaalisille vaikutteille.

RYHMÄ SEKSIÄ VELILTA KALUA GAY

Helsinki call pojat live sex homoseksuaaliseen suomi Neuvostoliiton suurlähetystö sijaitsi kuvassa näkyvän virastotalon paikalla, ja se vaurioitui talvisodan ensimmäisissä pommituksissa Eeva-Liisa Jaakkolajossa kuvataan Laaksosen ensikosketusta Helsingin homoskeneen nuorena ylioppilaana syksyllä Ehkä yksi syy tähän oli se, että juuri näissä piireissä minun nuoruudessani uskottiin — oikein tai väärin — olevan suhteellisesti enemmän homoja kuin monilla muilla aloilla. Joillekin aktivisteille taas kyläläisten kohtaaminen merkitsee oman henkisen homopakolaisuuden loppumista ja oman kotiseudun löytämistä homo rakastelu kuvat suomalainen panovideo. Puisto ja sen peltipyhättö kuhisivat vuosikymmenten ajan k aartilaisia, natseja, sovjetteja ja kultamitalivartaloita, kunnes aisti-iloista jäi muistuttamaan vain syreenien raskaana leijuva tuoksu. Fazerin katiska sijaitsi tällä puolen pihaa. Järjestö Lesbians and gays support the miners todella oli olemassa, ja sen aktivisteihin sekä kyläläisiin voi tutustua katsomalla oheisen aikalaisdokumentin  All out!

SEX SUOMI GAY TANTRIC MASSAGE HELSINKI

: Helsinki call pojat live sex homoseksuaaliseen suomi

Adult webcam chat suomi24 chat seksi gay Seksitrefft anaalipano gay
Helsinki call pojat live sex homoseksuaaliseen suomi Pseudohomoseksuaaleissa taas ei mitään parannettavaa ollut. Ainakin näiden piirien katsottiin suhtautuvan homoseksuaalisuuteen muita luontevammin ja ennakkoluulottomammin. Harvempi kuitenkin tietää, että Fazer jätti lähtemättömän jäljen myös Helsingin homoalakulttuuriin. Hagman osoittaa, että viettelyteoriaa ei muissa Pohjoismaissa omaksuttu samalla tavalla kuin Suomessa, sillä niiden tieteellinen yhteistyö saksalaisten kanssa hiipui natsien valtaannousuun. Asemahallien penkkejä saattoi kuluttaa pitkiäkin aikoja asiaa sen kummemmin perustelematta, ja tätä mahdollisuutta hyödynsivät homomiesten lisäksi myös kodittomat ja alkoholistit, joista sai ainakin aikalaiskirjoitusten perusteella seuraa viinaa ja yösijaa tarjoamalla. Saavuttamattomuuskin on tosin suhteellista.
Helsinki call pojat live sex homoseksuaaliseen suomi 629