Homo homo isot kalu kuvat

homo homo isot kalu kuvat

Toinen oli pienen indie-porukan joukkorahoitusprojekti. Heiltä tuli ulos pieni teaseri, joka oli sympaattinen ja hauska. Samaan aikaan Tom of Finlandista alettiin järjestää myös isompaa, kansainvälistä tuotantoa, ja hetkessä oli selvää, kumpi toteutuisi. Dome Karukoski kiinnitettiin monumenttielokuvan ohjaajaksi, ja mukaan lähti myös Tom of Finland Foundation, joka vaalii Laaksosen perintöä. Haastatteluissa Karukoski painotti, että hän oli kieltäytynyt ulkomaisista töistä vain voidakseen ohjata tämän elokuvan.

Ura-liikkeenä valinta tuntuikin oikealta: Tom of Finlandin taide on kansainvälisesti tunnettua, ja Karukoski tiesi, että valintaa pidettäisiin rohkeana. Sillä paljon rohkeampaa kuin olla esimerkiksi homo on olla hetero, joka alentaa itsensä homoksi.

Karukoskea ei silti voi syyttää laskelmoinnista. Vaatii aitoa rohkeutta tuoda reippaan anaali-ilottelun mestari valkokankaalle sellaisessa maassa, jossa kolme katsotuinta elokuvaa vuonna olivat lastenelokuvia. Vastassa ovat ainakin Päivi ja Niilo Räsäsen heimon oikeaoppinen seksielämä ja rotkon toisella laidalla kynsiään teroittelevat kaltaiseni kyyt, joilla on paljon sanottavaa queer-aiheiden käsittelystä fiktiossa.

Vähemmistöistä kertoviin teoksiin liittyy nimittäin myös kysymyksiä kulttuurisesta omimisesta: Samalla Karukosken pitäisi edetä urallaan ja mielellään suoraan Los Angelesiin. Suomijengi vaanii maakuntaviirit ojossa. Lisäksi Karukoskella on takuulla vielä omat poikaporukkansa, joille täytyy vakuuttaa, ettei kakkoseen ottaminen ole alkanut kiinnostaa temaattisista valinnoista huolimatta.

Sorron, väkivallan ja salailun alta nouseminen kansainväliseen suosioon ja vapauteen on keskeistä Tom of Finlandin henkilökultissa. Minä en tiedä syrjinnästä mitään. Olen fantastisen menestynyt valkoihoinen, cis-sukupuolinen homomies.

Minun on vaikea muistaa sitä, ettei aina ole ollut näin helppoa. Että oikeuksieni puolesta on taisteltu. Minua ei ole koskaan hakattu. En ole koskaan seurustellut, vain lumpustellut, ja vieläpä iloisesti ympäri maailmaa. Siksi en ole koskaan pystynyt samastumaan niihin sentimentaalisiin tarinoihin, joissa kaksi miestä kyllä muuten rakastaisivat toisiaan mutta eivät saa, koska yhteiskunta ei ole valmis ja sota pauhaa ja uskontokin on. Häpeän tunnen, sortoa en.

Mutta eihän kysymys ole tietenkään minusta. Kysymys on kaikista niistä, jotka eivät ole näin etuoikeutetussa asemassa.

Kysymys on alistamisen historiasta ja sen tuntemisesta. Niistä homoperheistä, joissa vanhemmat eivät saa samoja oikeuksia kuin muut.

Siksi kai on tärkeää tehdä elokuvia ja musikaaleja heikoista ja päähänpotkituista yksilöistä, joita hakataan ja rangaistaan sen tähden, keitä he ovat. Mutta kenelle niitä oikein tehdään? Ei ainakaan niille, jotka hakkaavat. Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaalin yleisössä oli viehättävä kokoelma kulttuuriväkeä ja queer-ihmisiä. Vieressäni olevien rouvien teatterikerho käsitteli kokoontumisiin liittyviä leipomispaineita.

Mikä leivos me oteta? Mustat, kiiltävät Tom of Finland -leivokset maksoivat seitsemän euroa kappale. Kaikki kävivät iloisen suvaitsevaisuuden hengessä ottamassa kuvia itsestään ja nahkahomopahvikuvasta.

Minua nauratti ja hirvitti oma konservatiivisuuteni. Finlaysonin lakanoista lähtien Tom of Finlandin hilpeä tuotteistaminen on tuntunut yhtä kiusalliselta kuin ajatus siitä, että Walt Disney olisi nielaissut AIDS: Takanani katsomossa istui tapahtumaan nähden merkillinen lauma sählynpelaajan oloisia kölvejä, jotka olivat kannustamassa näyttelijäystäväänsä.

Heidän raivokkaat, urheilulliset suosionosoituksensa liikuttivat. Mutta kun aplodit päättyivät, yksi pojista sanoi: Mä oon odottanu tätä hetkee koko päivän.

En osaa kuvitella montaa niin tukalaa paikkaa heteromiehelle kuin homomusikaalin katsomo, jossa transvestiitit rouvineen iloitsevat vapaudestaan. Voisi kuitenkin ajatella, että juuri homokysymyksistä kiusaantuvat heteromiehet ovat se ryhmä, joihin homofiktio koettaa suvaitsevaisuussanomallaan vedota.

Miten musikaali vaikutti poikiin? Vähensikö se esimerkiksi homottelua sählytreenien tiimellyksessä? Tuntuiko miesten välinen anaaliseksi heistä nyt helpommin hyväksyttävältä ilmiöltä, kun suoleen laskemisesta oli riimitelty kepeästi muovilavasteissa?

Tapasin musikaalin näyttelijöitä ja kysyin heiltä, kenelle esitystä myytiin. Yksi heistä sanoi, että penkit täyttyvät keski-iän ylittäneistä naisista, jotka toki täyttävät teatterit muutenkin mutta ovat nyt aivan erityisen innoissaan. Hän arveli, että naisiin vetoaa miesvartalon railakas esineellistäminen ja humaani sanoma.

Homofiktiosta innostuvat usein ihmiset, joilla on jo valmiiksi hyvin avoin suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin. Se asettuu homouden normalisoinnin kulttuuriseen kaanoniin, johon kuuluvat Tahdon-kampanjat ja Marimekkoon pukeutuneet sateenkaariperheet. Samoin Elsa Saision vakuuttelut siitä, että hän on äitinsä Pirkko Saision seksuaalisuudesta huolimatta aivan normaali hetero sekä Jani Toivolan lannistumaton hymy metsäläisten pilkanteon edessä.

Mutta mitä homofiktio edes on? Kuinka paljon homoutta teoksessa täytyy olla, että se alkaa edustaa vähemmistöä? Riittääkö pusu vai tarvitaanko kunnon jyystöä? Onko Tommi Kinnusen Neljäntienristeys homoromaani siksi, että siinä on yksi kaappitapaus?

Kulttuuriin lyötävä homo-etuliite on ainakin minulle jo valmiiksi vastenmielinen. Siihen sisältyy usein epämääräinen kokoelma miehiä korkokengissä, diskomusiikkia ja muita tuhnuisia kliseitä. Ikään kuin munan mukana elämäänsä olisi pakko hyväksyä myös Madonna ja hihattomat paidat. Toinen sietämätön piirre on se, että tulee liitetyksi vain seksuaalisuutensa takia ihmisiin ja asioihin, joihin ei liity mitenkään. Jo kauan ennen kuin Karukoski oli aloittanut edes koekuvauksia, minulta oli kysytty sata kertaa, olenko mukana elokuvassa.

Aivan kuin saisin seksuaalisuuteni ansiosta jonkin rannekkeen, jolla pääsen kaikkiin homohommiin tuosta vain. Kollegat joko olettivat, että olen tietenkin mukana tai ainakin hirvittävän innoissani ja kiitollinen siitä, että vihdoin suomalaisen teatterin kentällä on jotain tarjottavaa juuri minulle.

Jos asian kääntää toisinpäin, se tarkoittaisi sitä, että juoksisin posket punaisena kysymään Kari Ketoselta, että oletko käynyt katsomassa sen Kuka pelkää Virginia Woolfia, kun siinä on niitä heteroita ja sinähän pidät pillusta. Saisiota ja Karukoskea ei välttämättä yhdistä kovin moni asia, mutta varmasti ainakin tämä: Kumpikaan ei tiedä, miten kaunis nuolaisuetäisyydeltä tarkasteltuna on se miehen kohta, jossa reisi muuttuu vatsaksi.

Ei heidän tarvitse sitä tietääkään, mutta se näkyy heidän katseessaan. Teoksen ansio ja heikkous oli se, että siinä homous oli ensisijaisesti yhteiskunnallinen ominaisuus. Siitä oli siivottu kaikki rakkaus, herkkyys ja intohimo, yhtä ainoaa naishomoa ei esitelty. Homostelu, kiima ja feminiininen miesvartalo olivat koomisia elementtejä. Yleisö ulvoi naurusta, kun Kansallisteatterin heteromiehet kompastelivat pienten joutsenten tanssissa.

Mietin, että esitys on niin syvällä suomalaisen teatterin patriarkaalisen miesmaskuliinisuuden kultissa, että se pikemminkin vain tukee toiseuttamista kuin purkaa sitä. Dome Karukoski ei puolestaan tehnytkään homoelokuvaa. Tom of Finland on henkilökuva, jonka päähenkilölle homous on vaikea olosuhde. Karukoski on aiemminkin keskittynyt elokuvissaan vaikeisiin olosuhteisiin. Leijonasydämessä uusnatsi rakastuu naiseen, jolla on tummaihoinen lapsi.

Kielletty hedelmä -elokuvassa vaikea olosuhde on lestadiolaisyhteisö. Ne ovat eräänlaisia teemapuistoelokuvia, joissa olosuhde läpäisee koko elokuvan estetiikan: Katsoja kyyditään ammattimaisesti mietittyjen käänteiden kautta halki kokonaisuuden kuin vuoristoradassa ikään. Kun kuulin Karukosken tarttuneen Tom of Finlandiin, pelkäsin, että homoista tulee seuraava teemapuisto. Tom-elokuvassa homot laahustavatkin aneemisina piiloihinsa virkavallan väkivaltaa pakoon ja hymyilevät siellä haikeina toisilleen.

Väärälle miehelle flirttailevaa Touko Laaksosta vedetään vessassa turpaan. Muotoilen muistikirjaani, että elokuva on kenties suunnattu sellaiselle katsojalle, joka tykkää silloin tällöin vähän potkia kevyesti homoja mutta on valmis luopumaan harrastuksestaan, mikäli saa tarpeeksi hyvät perustelut.

Tämän kylän homopoika -nimellä hlbtq-aiheista bloggaava Eino Nurmisto kaipaa arviossaan elokuvaan väkivallan tilalle samaa iloa, jota on Tom of Finlandin piirustuksissa:.

Ratkaisun taustalla lienee tarve pyytää symbolisesti historiaa anteeksi tuomalla omat virheet esiin. Se on ajatuksena reilu, mutta käytännön toteutuksesta jää tunne, että heteroväestö tunnustaa virheensä ja antaa itselleen anteeksi huonon käytöksensä. Hakattiinpa Tom of Finlandissa homoja sitten tarpeeksi tai ei, Dome Karukoski on onnistunut tekemään kauniin suurmieselokuvan, joka on tarpeeksi tuhma nostattaakseen pari kulmakarvaa mutta riittävän kiltti ollakseen nostattamatta yhtään erektiota.

Munat pysyvät piilossa ja flirtti on kevyttä kuin kahvimainoksessa. Se on arkkityyppinen sankarin matka synkkien luolien kautta valoon. Pekka Strang on täydellinen Touko Laaksonen. Hän näyttelee jumalaisesti jopa silloin, kun hänen naamaansa on kiinnitetty vanhennusefektin nimissä puoli kiloa piimiinyttä silikonia. Vaikka elokuva ei varsinaisesti ole homoelokuva, sitä täytyy voida tarkastella homofiktion perinteestä käsin.

Tässäkin elokuvassa homoseksuaalisuus merkitsee uhrin asemaa, josta kasvetaan ulos. Samoin kuin palkitussa Moonlight-elokuvassa hakattu, kyvytön homopoika kasvaa lihaksikkaaksi pahikseksi kuin jonkinlaisena pornoistettuna vapahduksena tyttömäisyyden ikeestä.

Rodullistamiskeskustelussa nousee usein esiin toive siitä, että rodullistettu ihminen voitaisiin pikku hiljaa nähdä muunakin kuin eksoottisena merkkinä, olosuhteensa uhrina ja vähemmistön edustajana.

En halua siivota väkivallan historiaa pois tai kieltää sitä, mutta kaipaan vaihtelua. Kaipaan brittiläisen Queer as Folkin eli Älä kerro äidille -sarjan Stuartin kaltaisia jumalaisia homoja, jotka eivät ole ylimaskuliinisia supersankareita tai vailla ongelmia mutta jotka rakastavat itseään häikäilemättä ja kaikesta huolimatta.

En enää tarvitse heitä itse mutta tarvitsin silloin, kun rukoilin, että heräisin aamulla heterona. Seksuaali-identiteettinsä kanssa kamppailevat nuoret ansaitsevat nähdä fiktiossa muutakin kuin väkivallan narratiivin, joka täytyy kokea ennen kuin voi olla vahva. Elokuvan ulkomaista menestystä voi hillitä hollywoodlaisittain vanhentunut aihe: Nyt tuottajia tuntuvat kiinnostavan sukupuolivähemmistöt.

Kotimaassa aika tuntuu olevan Tomille otollinen: Tom-elokuvan vastaanotto on ollut erinomaisen hyvä. Tom of Finland on näyttävä, taideteollinen elokuva, joka ei loukkaa ketään ja vastaa varmuudella kohtuuttoman moniin odotuksiin. Jotkut pitävät erittäin paljon nuolemisesta ja jotkut inhoavat sitä. Jos ajatus ulosteen mausta tai hajusta tuntuu epämiellyttävältä, peräaukko ja suoli kannattaa pestä ennen nuolemista.

Nuolemisessa on seuraavien seksitautien mahdollisuus: Seksitautien riskiä ei ole, jos nuollessa käyttää peräaukon suojana kondomia, joka on leikattu auki ja levitetty kelmuksi peräaukon päälle. Kiveksien nuolemisessa ei ole seksitautien riskiä. Anaalisuihkua douche tai enema voidaan käyttää peräsuolen pesuun joko puhdistustarkoituksessa tai seksileikkinä. Anaalisuihkuja on monen eri kokoisia ja mallisia mutta tärkeää on että anaaliseksiä aloitteleva käyttää vettä vähemmän kuin jo kokenut anaaliseksiä harrastanut.

Ennen pesua olisi syytä ulostaa ja pesu huuhtelee mahdollisen suoleen jääneen ulosteen. Pesua olisi syytä myös välttää juuri ennen anaaliseksiä sillä vettä saattaa vuotaa suolesta vielä hetken aikaa pesun jälkeen. Myös anaalisuihkua käytettäessä on käytettävä liukastetta ja suihkun jälkeen on ehdottoman tärkeää käyttää liukuvoidetta ja kondomia koska suihku saattaa vahingoittaa peräsuolen limakalvoja.

Suihkuja myydään erotiikkaliikkeissä ja nettikaupoissa. Seksilelut ovat jokaisen henkilökohtaiseen käyttöön sillä seksitaudit voivat levitä niiden yhteiskäytössä.

Jos seksileluja käyttää toisen kanssa yhdessä, on käytettävä kondomia tai pestävä lelu hyvin saippualla ja lämpimällä vedellä ennen käyttöä. Dildoja on hyvin monenlaisia ja eri kokoisia. Yleensä dildot on tehty kumista tai silikonista ja ne ovat peniksen muotoisia ja usein niissä on kivekset tai alusta juuressa jotta ne eivät juutu sisään. Dildojen käytössä on syytä aloittaa pienestä ja siirtyä mahdollisesti isompiin malleihin myöhemmin. Pienikin dildo tuottaa paljon nautintoa sillä peräaukon suulla, sulkijalihaksissa on paljon hermopäätteitä.

Erittäin suuret dildot voivat aiheuttaa repeämiä. Dildot joissa on kaksi päätä ovat tarkoitettu samanaikaiseen käyttöön: Anaalitappeja on monen muotoisia ja kokoisia ja ne eivät muistuta muodoltaan penistä. Anaalitapit ovat yleensä pienempiä kuin dildot ja tarkoituksena on kiihottaa herkkää sulkijalihasten aluetta. Anaalitapeissa toinen pää on litteä ja leveä jotta se ei juutu peräsuolen sisään. Vibraattorit o vat peniksen tai torbedon muotoisia ja ne toimivat pattereilla tai verkkovirralla ja usein niissä on useita eri nopeusmahdollisuuksia.

Vibraattoreissa ei yleensä ole litteää päätä, joten niiden kanssa on oltava tarkkana etteivät ne luiskahda peräsuoleen. Anaalihelmet koostuvat toisiinsa peräkkäin kiinnitetyistä pienistä palloista. Ne asetetaan peräaukon kautta peräsuoleen ja poistetaan sieltä halutulla nopeudella. Helmet hierovat peräsuolen seinämiä, mikä tuottaa joillakin ihmisillä hyvänolon tunnetta.

Anaalihelmet ovat usein muovia, kumia tai silikonia ja niiden päässä on lenkki. Lenkki helpottaa helmien poistamista ja se myös estää niiden uppoutumisen kokonaan peräsuoleen. Helmiä on saatavilla eri kokoisia riippuen halutusta vaikutuksesta. Myös helmien kanssa on käytettävä liukastetta. Seksileluina ei saa käyttää: Jos seksileluna käytetty esine juuttuu peräsuoleen, ei ole syytä mennä paniikkiin sillä se saa peräsuolen lihakset puristamaan entistä tiukemmin.

Peräsuoleen kannattaa laittaa paljon liukastetta, ottaa rauhallisesti ja  ponnistaa kuin ulostettaessa. Jos esine ei tule ulos, on syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle.

Esineiden juuttuminen peräsuoleen on melko tavallista ja lääkäriin hakeutumista ei tule hävetä. Jos peräsuoli vuotaa verta vielä tunti anaaliseksin jälkeen, on myös syytä hakeutua lääkäriin. Nyrkkinainti tarkoittaa käden ja joskus myös käsivarren työntämistä peräsuoleen. Nyrkkinainnissa tärkeintä on kyky rentoutua ja usein rentoutuminen on helpompaa kun voi luottaa kumppaniinsa. Nyrkkinainti kannattaa aloittaa hitaasti ja siten, että sormi, johon on laitettu liukastetta työnnetään peräaukkoon ja tämän jälkeen toiset sormet.

Liukastetta tulee lisätä joka kerta kun sormi työnnetään peräaukkoon. Eli ei siis suljettu nyrkki. Nyrkin voi sulkea vasta kun käsi on ohittanut sulkijalihakset. Jotkut miehet käyttävät turvasanaa, jotta kumppani tietää milloin hänen tulee lopettaa nyrkkinainti. Paras asento nyrkkinaintiin on konttausasento tai selällään jalat ylhäällä. Nyrkkinaintia on paras harjoitella henkilön kanssa, jolla on asiasta kokemusta. Liukuvoidetta ei voi koskaan käyttää liikaa ja jos peräsuoli kramppaa, on syytä odottaa hetki ennen kuin käden vetää ulos.

Nyrkkinainnissa ei ole hiv-riskiä mutta jos kädessä on siemennestettä tai ulostetta, tilanteeseen saattaa liittyä muiden seksitautien tai infektioiden riski. Nyrkkinaintiin saattaa liittyä sulkijalihaksen löystymisen riski. Tämä voi aiheuttaa vaikeuksia ulosteen pidätyskyvyssä. Hidas, rauhallinen tahti koko nyrkkinainnin ajan vähentää tätä riskiä huomattavasti.

Mitä syvemmälle peräsuoleen käsi menee, sitä isompi on vaurioiden riski. Jos peräsuolen seinämä repeää, sairaalaan on mentävä heti. Repeämän tunnistaa runsaasta, kirkkaasta vuodosta. Miesten välinen seksi Miesten välinen seksi on moninaista, vivahteikaista, vaihtelevaa, hekumallista, kiihkeää, tylsää, puuduttavaa, loisteliasta, runsasta, vähäistä, kiihottavaa, rietasta, irstasta, pidättyväistä, eli aivan samanlaista kuin miehen ja naisen välinenkin.

Ihmeellinen takapuoli Perineum eli väliliha on alue, joka alkaa kiveksistä ja päättyy peräaukkoon. Gluteus maximus on takapuolen lihas eli itse takapuoli. Monenlaisia seksitapoja Sormettaminen t arkoittaa sormen työntämistä peräaukkoon.

.. Mietin, homo homo isot kalu kuvat, että esitys on niin syvällä suomalaisen teatterin patriarkaalisen miesmaskuliinisuuden kultissa, että se pikemminkin vain tukee toiseuttamista kuin purkaa sitä. Paras asento nyrkkinaintiin on konttausasento tai selällään jalat ylhäällä. Tässäkin elokuvassa homoseksuaalisuus merkitsee uhrin asemaa, josta kasvetaan ulos. Vibraattorit o vat peniksen tai torbedon muotoisia ja ne toimivat pattereilla tai verkkovirralla ja usein niissä on useita eri nopeusmahdollisuuksia. Niissä on homomiesten historia ja nykypäivä. Teinivuosina modeemi yski rivi kerrallaan ruudulle piirustusta nahkamiehestä, jolla oli gotlerin paksuinen kulli. Viime vuosien aikana homoyhteisöön on tullut yhä enemmän miehiä, jotka määriteltiin syntymässä naisiksi, ja yhteisön patriarkaalinen arvojärjestelmä on räjähtänyt silmille.

Webcam homoseksuaaliseen bigtits

Satakunnan kansa homo mobiili hieronta hyrylä

Mies gay sex seksiseuraa chat

Ne korostavat isokullisen alfamiehen kuningasasemaa, jota näivettynyt ypsilonmies saa vain etäältä katsella. Siksi menin aivan tolaltani, kun lapsiperheet alkoivat kääriytyä Facebookissa suvaitsevaisuusmielessä Finlaysonin Tom-lakanoihin. Jossakin merkillisessä prosessissa Tom of Finlandin piirtämä unelmamies Kake oli muuttunut Muumipeikoksi. Hänet painettiin patalappuun, sävellettiin musikaaliksi ja hänen munansa lupsautettiin piiloon kuin Muumipapan piippu takavuosina.

Aluksi niitä puuhattiin jopa kaksin kappalein. Toinen oli pienen indie-porukan joukkorahoitusprojekti. Heiltä tuli ulos pieni teaseri, joka oli sympaattinen ja hauska. Samaan aikaan Tom of Finlandista alettiin järjestää myös isompaa, kansainvälistä tuotantoa, ja hetkessä oli selvää, kumpi toteutuisi.

Dome Karukoski kiinnitettiin monumenttielokuvan ohjaajaksi, ja mukaan lähti myös Tom of Finland Foundation, joka vaalii Laaksosen perintöä. Haastatteluissa Karukoski painotti, että hän oli kieltäytynyt ulkomaisista töistä vain voidakseen ohjata tämän elokuvan. Ura-liikkeenä valinta tuntuikin oikealta: Tom of Finlandin taide on kansainvälisesti tunnettua, ja Karukoski tiesi, että valintaa pidettäisiin rohkeana.

Sillä paljon rohkeampaa kuin olla esimerkiksi homo on olla hetero, joka alentaa itsensä homoksi. Karukoskea ei silti voi syyttää laskelmoinnista. Vaatii aitoa rohkeutta tuoda reippaan anaali-ilottelun mestari valkokankaalle sellaisessa maassa, jossa kolme katsotuinta elokuvaa vuonna olivat lastenelokuvia. Vastassa ovat ainakin Päivi ja Niilo Räsäsen heimon oikeaoppinen seksielämä ja rotkon toisella laidalla kynsiään teroittelevat kaltaiseni kyyt, joilla on paljon sanottavaa queer-aiheiden käsittelystä fiktiossa.

Vähemmistöistä kertoviin teoksiin liittyy nimittäin myös kysymyksiä kulttuurisesta omimisesta: Samalla Karukosken pitäisi edetä urallaan ja mielellään suoraan Los Angelesiin. Suomijengi vaanii maakuntaviirit ojossa.

Lisäksi Karukoskella on takuulla vielä omat poikaporukkansa, joille täytyy vakuuttaa, ettei kakkoseen ottaminen ole alkanut kiinnostaa temaattisista valinnoista huolimatta. Sorron, väkivallan ja salailun alta nouseminen kansainväliseen suosioon ja vapauteen on keskeistä Tom of Finlandin henkilökultissa.

Minä en tiedä syrjinnästä mitään. Olen fantastisen menestynyt valkoihoinen, cis-sukupuolinen homomies. Minun on vaikea muistaa sitä, ettei aina ole ollut näin helppoa. Että oikeuksieni puolesta on taisteltu. Minua ei ole koskaan hakattu. En ole koskaan seurustellut, vain lumpustellut, ja vieläpä iloisesti ympäri maailmaa. Siksi en ole koskaan pystynyt samastumaan niihin sentimentaalisiin tarinoihin, joissa kaksi miestä kyllä muuten rakastaisivat toisiaan mutta eivät saa, koska yhteiskunta ei ole valmis ja sota pauhaa ja uskontokin on.

Häpeän tunnen, sortoa en. Mutta eihän kysymys ole tietenkään minusta. Kysymys on kaikista niistä, jotka eivät ole näin etuoikeutetussa asemassa. Kysymys on alistamisen historiasta ja sen tuntemisesta. Niistä homoperheistä, joissa vanhemmat eivät saa samoja oikeuksia kuin muut.

Siksi kai on tärkeää tehdä elokuvia ja musikaaleja heikoista ja päähänpotkituista yksilöistä, joita hakataan ja rangaistaan sen tähden, keitä he ovat.

Mutta kenelle niitä oikein tehdään? Ei ainakaan niille, jotka hakkaavat. Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaalin yleisössä oli viehättävä kokoelma kulttuuriväkeä ja queer-ihmisiä. Vieressäni olevien rouvien teatterikerho käsitteli kokoontumisiin liittyviä leipomispaineita. Mikä leivos me oteta? Mustat, kiiltävät Tom of Finland -leivokset maksoivat seitsemän euroa kappale. Kaikki kävivät iloisen suvaitsevaisuuden hengessä ottamassa kuvia itsestään ja nahkahomopahvikuvasta.

Minua nauratti ja hirvitti oma konservatiivisuuteni. Finlaysonin lakanoista lähtien Tom of Finlandin hilpeä tuotteistaminen on tuntunut yhtä kiusalliselta kuin ajatus siitä, että Walt Disney olisi nielaissut AIDS: Takanani katsomossa istui tapahtumaan nähden merkillinen lauma sählynpelaajan oloisia kölvejä, jotka olivat kannustamassa näyttelijäystäväänsä.

Heidän raivokkaat, urheilulliset suosionosoituksensa liikuttivat. Mutta kun aplodit päättyivät, yksi pojista sanoi: Mä oon odottanu tätä hetkee koko päivän. En osaa kuvitella montaa niin tukalaa paikkaa heteromiehelle kuin homomusikaalin katsomo, jossa transvestiitit rouvineen iloitsevat vapaudestaan.

Voisi kuitenkin ajatella, että juuri homokysymyksistä kiusaantuvat heteromiehet ovat se ryhmä, joihin homofiktio koettaa suvaitsevaisuussanomallaan vedota. Miten musikaali vaikutti poikiin? Vähensikö se esimerkiksi homottelua sählytreenien tiimellyksessä? Tuntuiko miesten välinen anaaliseksi heistä nyt helpommin hyväksyttävältä ilmiöltä, kun suoleen laskemisesta oli riimitelty kepeästi muovilavasteissa?

Tapasin musikaalin näyttelijöitä ja kysyin heiltä, kenelle esitystä myytiin. Yksi heistä sanoi, että penkit täyttyvät keski-iän ylittäneistä naisista, jotka toki täyttävät teatterit muutenkin mutta ovat nyt aivan erityisen innoissaan.

Hän arveli, että naisiin vetoaa miesvartalon railakas esineellistäminen ja humaani sanoma. Homofiktiosta innostuvat usein ihmiset, joilla on jo valmiiksi hyvin avoin suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin. Se asettuu homouden normalisoinnin kulttuuriseen kaanoniin, johon kuuluvat Tahdon-kampanjat ja Marimekkoon pukeutuneet sateenkaariperheet.

Samoin Elsa Saision vakuuttelut siitä, että hän on äitinsä Pirkko Saision seksuaalisuudesta huolimatta aivan normaali hetero sekä Jani Toivolan lannistumaton hymy metsäläisten pilkanteon edessä.

Mutta mitä homofiktio edes on? Kuinka paljon homoutta teoksessa täytyy olla, että se alkaa edustaa vähemmistöä? Riittääkö pusu vai tarvitaanko kunnon jyystöä? Onko Tommi Kinnusen Neljäntienristeys homoromaani siksi, että siinä on yksi kaappitapaus? Kulttuuriin lyötävä homo-etuliite on ainakin minulle jo valmiiksi vastenmielinen. Siihen sisältyy usein epämääräinen kokoelma miehiä korkokengissä, diskomusiikkia ja muita tuhnuisia kliseitä. Ikään kuin munan mukana elämäänsä olisi pakko hyväksyä myös Madonna ja hihattomat paidat.

Toinen sietämätön piirre on se, että tulee liitetyksi vain seksuaalisuutensa takia ihmisiin ja asioihin, joihin ei liity mitenkään. Jo kauan ennen kuin Karukoski oli aloittanut edes koekuvauksia, minulta oli kysytty sata kertaa, olenko mukana elokuvassa. Aivan kuin saisin seksuaalisuuteni ansiosta jonkin rannekkeen, jolla pääsen kaikkiin homohommiin tuosta vain. Kollegat joko olettivat, että olen tietenkin mukana tai ainakin hirvittävän innoissani ja kiitollinen siitä, että vihdoin suomalaisen teatterin kentällä on jotain tarjottavaa juuri minulle.

Jos asian kääntää toisinpäin, se tarkoittaisi sitä, että juoksisin posket punaisena kysymään Kari Ketoselta, että oletko käynyt katsomassa sen Kuka pelkää Virginia Woolfia, kun siinä on niitä heteroita ja sinähän pidät pillusta. Saisiota ja Karukoskea ei välttämättä yhdistä kovin moni asia, mutta varmasti ainakin tämä: Kumpikaan ei tiedä, miten kaunis nuolaisuetäisyydeltä tarkasteltuna on se miehen kohta, jossa reisi muuttuu vatsaksi.

Ei heidän tarvitse sitä tietääkään, mutta se näkyy heidän katseessaan. Teoksen ansio ja heikkous oli se, että siinä homous oli ensisijaisesti yhteiskunnallinen ominaisuus. Siitä oli siivottu kaikki rakkaus, herkkyys ja intohimo, yhtä ainoaa naishomoa ei esitelty. Homostelu, kiima ja feminiininen miesvartalo olivat koomisia elementtejä.

Yleisö ulvoi naurusta, kun Kansallisteatterin heteromiehet kompastelivat pienten joutsenten tanssissa. Mietin, että esitys on niin syvällä suomalaisen teatterin patriarkaalisen miesmaskuliinisuuden kultissa, että se pikemminkin vain tukee toiseuttamista kuin purkaa sitä. Dome Karukoski ei puolestaan tehnytkään homoelokuvaa. Tom of Finland on henkilökuva, jonka päähenkilölle homous on vaikea olosuhde. Karukoski on aiemminkin keskittynyt elokuvissaan vaikeisiin olosuhteisiin.

Leijonasydämessä uusnatsi rakastuu naiseen, jolla on tummaihoinen lapsi. Kielletty hedelmä -elokuvassa vaikea olosuhde on lestadiolaisyhteisö. Ne ovat eräänlaisia teemapuistoelokuvia, joissa olosuhde läpäisee koko elokuvan estetiikan: Katsoja kyyditään ammattimaisesti mietittyjen käänteiden kautta halki kokonaisuuden kuin vuoristoradassa ikään.

Kun kuulin Karukosken tarttuneen Tom of Finlandiin, pelkäsin, että homoista tulee seuraava teemapuisto. Tom-elokuvassa homot laahustavatkin aneemisina piiloihinsa virkavallan väkivaltaa pakoon ja hymyilevät siellä haikeina toisilleen. Väärälle miehelle flirttailevaa Touko Laaksosta vedetään vessassa turpaan. Muotoilen muistikirjaani, että elokuva on kenties suunnattu sellaiselle katsojalle, joka tykkää silloin tällöin vähän potkia kevyesti homoja mutta on valmis luopumaan harrastuksestaan, mikäli saa tarpeeksi hyvät perustelut.

Tämän kylän homopoika -nimellä hlbtq-aiheista bloggaava Eino Nurmisto kaipaa arviossaan elokuvaan väkivallan tilalle samaa iloa, jota on Tom of Finlandin piirustuksissa:. Ratkaisun taustalla lienee tarve pyytää symbolisesti historiaa anteeksi tuomalla omat virheet esiin.

Se on ajatuksena reilu, mutta käytännön toteutuksesta jää tunne, että heteroväestö tunnustaa virheensä ja antaa itselleen anteeksi huonon käytöksensä. Hakattiinpa Tom of Finlandissa homoja sitten tarpeeksi tai ei, Dome Karukoski on onnistunut tekemään kauniin suurmieselokuvan, joka on tarpeeksi tuhma nostattaakseen pari kulmakarvaa mutta riittävän kiltti ollakseen nostattamatta yhtään erektiota.

Munat pysyvät piilossa ja flirtti on kevyttä kuin kahvimainoksessa. Se on arkkityyppinen sankarin matka synkkien luolien kautta valoon. Pekka Strang on täydellinen Touko Laaksonen. Hän näyttelee jumalaisesti jopa silloin, kun hänen naamaansa on kiinnitetty vanhennusefektin nimissä puoli kiloa piimiinyttä silikonia.

Vaikka elokuva ei varsinaisesti ole homoelokuva, sitä täytyy voida tarkastella homofiktion perinteestä käsin. Tässäkin elokuvassa homoseksuaalisuus merkitsee uhrin asemaa, josta kasvetaan ulos. Samoin kuin palkitussa Moonlight-elokuvassa hakattu, kyvytön homopoika kasvaa lihaksikkaaksi pahikseksi kuin jonkinlaisena pornoistettuna vapahduksena tyttömäisyyden ikeestä.

Rodullistamiskeskustelussa nousee usein esiin toive siitä, että rodullistettu ihminen voitaisiin pikku hiljaa nähdä muunakin kuin eksoottisena merkkinä, olosuhteensa uhrina ja vähemmistön edustajana. En halua siivota väkivallan historiaa pois tai kieltää sitä, mutta kaipaan vaihtelua.

Kaipaan brittiläisen Queer as Folkin eli Älä kerro äidille -sarjan Stuartin kaltaisia jumalaisia homoja, jotka eivät ole ylimaskuliinisia supersankareita tai vailla ongelmia mutta jotka rakastavat itseään häikäilemättä ja kaikesta huolimatta.

En enää tarvitse heitä itse mutta tarvitsin silloin, kun rukoilin, että heräisin aamulla heterona. Seksuaali-identiteettinsä kanssa kamppailevat nuoret ansaitsevat nähdä fiktiossa muutakin kuin väkivallan narratiivin, joka täytyy kokea ennen kuin voi olla vahva. Orgasmi saattaa tuntua voimakkaammalta kun samalla hyväillään eturauhasta. Kuinka eturauhasen voi löytää: T yönnä erektion aikana peräaukkoon sormi, jossa on liukastetta, noin 5.

Suuntaa sormi kohti napaa ja lopulta löydät kiinteän pullistuman. Eturauhasen hellä hyväily saattaa aihettaa erektion voimistumisen ja tunteen virtsaamisen tarpeesta. Joskus kumppanin saattaa olla helpompi löytää eturauhasesi kuin sinun itse. Sormettaminen t arkoittaa sormen työntämistä peräaukkoon. Sormi tarvitsee kuitenkin myös liukastetta ja kynnet on hyvä pitää lyhyinä haavojen välttämiseksi. Sormettamisessa ei ole seksitautien riskejä mutta sormet on syytä pestä sormettamisen jälkeen ja myös ennen sormettamista jos käsissä on spermaa, esiliukastetta tai ne ovat olleet jonkun toisen takapuolessa ennen sormettamista.

Jos laukeaa siten, että sormi on anaalissa, on syytä odottaa että sulkijalihakset rentoutuvat ennen sormen ulosvetämistä. Nuoleminen on peräaukon ja sulkijalihasten kiihottamista suulla ja kielellä. Esileikkinä nuoleminen rentouttaa peräaukkoa ja täten se on valmiimpi anaaliseksiin.

Jotkut pitävät erittäin paljon nuolemisesta ja jotkut inhoavat sitä. Jos ajatus ulosteen mausta tai hajusta tuntuu epämiellyttävältä, peräaukko ja suoli kannattaa pestä ennen nuolemista. Nuolemisessa on seuraavien seksitautien mahdollisuus: Seksitautien riskiä ei ole, jos nuollessa käyttää peräaukon suojana kondomia, joka on leikattu auki ja levitetty kelmuksi peräaukon päälle.

Kiveksien nuolemisessa ei ole seksitautien riskiä. Anaalisuihkua douche tai enema voidaan käyttää peräsuolen pesuun joko puhdistustarkoituksessa tai seksileikkinä. Anaalisuihkuja on monen eri kokoisia ja mallisia mutta tärkeää on että anaaliseksiä aloitteleva käyttää vettä vähemmän kuin jo kokenut anaaliseksiä harrastanut.

Ennen pesua olisi syytä ulostaa ja pesu huuhtelee mahdollisen suoleen jääneen ulosteen. Pesua olisi syytä myös välttää juuri ennen anaaliseksiä sillä vettä saattaa vuotaa suolesta vielä hetken aikaa pesun jälkeen. Myös anaalisuihkua käytettäessä on käytettävä liukastetta ja suihkun jälkeen on ehdottoman tärkeää käyttää liukuvoidetta ja kondomia koska suihku saattaa vahingoittaa peräsuolen limakalvoja.

Suihkuja myydään erotiikkaliikkeissä ja nettikaupoissa. Seksilelut ovat jokaisen henkilökohtaiseen käyttöön sillä seksitaudit voivat levitä niiden yhteiskäytössä. Jos seksileluja käyttää toisen kanssa yhdessä, on käytettävä kondomia tai pestävä lelu hyvin saippualla ja lämpimällä vedellä ennen käyttöä. Dildoja on hyvin monenlaisia ja eri kokoisia. Yleensä dildot on tehty kumista tai silikonista ja ne ovat peniksen muotoisia ja usein niissä on kivekset tai alusta juuressa jotta ne eivät juutu sisään.

Dildojen käytössä on syytä aloittaa pienestä ja siirtyä mahdollisesti isompiin malleihin myöhemmin. Pienikin dildo tuottaa paljon nautintoa sillä peräaukon suulla, sulkijalihaksissa on paljon hermopäätteitä.

Erittäin suuret dildot voivat aiheuttaa repeämiä. Dildot joissa on kaksi päätä ovat tarkoitettu samanaikaiseen käyttöön: Anaalitappeja on monen muotoisia ja kokoisia ja ne eivät muistuta muodoltaan penistä. Anaalitapit ovat yleensä pienempiä kuin dildot ja tarkoituksena on kiihottaa herkkää sulkijalihasten aluetta.

Anaalitapeissa toinen pää on litteä ja leveä jotta se ei juutu peräsuolen sisään. Vibraattorit o vat peniksen tai torbedon muotoisia ja ne toimivat pattereilla tai verkkovirralla ja usein niissä on useita eri nopeusmahdollisuuksia. Vibraattoreissa ei yleensä ole litteää päätä, joten niiden kanssa on oltava tarkkana etteivät ne luiskahda peräsuoleen. Anaalihelmet koostuvat toisiinsa peräkkäin kiinnitetyistä pienistä palloista. Ne asetetaan peräaukon kautta peräsuoleen ja poistetaan sieltä halutulla nopeudella.

Helmet hierovat peräsuolen seinämiä, mikä tuottaa joillakin ihmisillä hyvänolon tunnetta. Anaalihelmet ovat usein muovia, kumia tai silikonia ja niiden päässä on lenkki. Lenkki helpottaa helmien poistamista ja se myös estää niiden uppoutumisen kokonaan peräsuoleen. Helmiä on saatavilla eri kokoisia riippuen halutusta vaikutuksesta. Myös helmien kanssa on käytettävä liukastetta.

Seksileluina ei saa käyttää: Jos seksileluna käytetty esine juuttuu peräsuoleen, ei ole syytä mennä paniikkiin sillä se saa peräsuolen lihakset puristamaan entistä tiukemmin. Peräsuoleen kannattaa laittaa paljon liukastetta, ottaa rauhallisesti ja  ponnistaa kuin ulostettaessa. Jos esine ei tule ulos, on syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle. Esineiden juuttuminen peräsuoleen on melko tavallista ja lääkäriin hakeutumista ei tule hävetä.

Jos peräsuoli vuotaa verta vielä tunti anaaliseksin jälkeen, on myös syytä hakeutua lääkäriin. Nyrkkinainti tarkoittaa käden ja joskus myös käsivarren työntämistä peräsuoleen.

Nyrkkinainnissa tärkeintä on kyky rentoutua ja usein rentoutuminen on helpompaa kun voi luottaa kumppaniinsa. Nyrkkinainti kannattaa aloittaa hitaasti ja siten, että sormi, johon on laitettu liukastetta työnnetään peräaukkoon ja tämän jälkeen toiset sormet. Liukastetta tulee lisätä joka kerta kun sormi työnnetään peräaukkoon. Eli ei siis suljettu nyrkki.

Nyrkin voi sulkea vasta kun käsi on ohittanut sulkijalihakset. Jotkut miehet käyttävät turvasanaa, jotta kumppani tietää milloin hänen tulee lopettaa nyrkkinainti. Paras asento nyrkkinaintiin on konttausasento tai selällään jalat ylhäällä. Nyrkkinaintia on paras harjoitella henkilön kanssa, jolla on asiasta kokemusta.