Ilmainen seksielokuva homoseksuaaliseen seksi puhelut

Seuraavaksi ihminen lokeroitiin sen mukaan, mitä hän tekee työkseen. Miten identiteetit määrittyvät tulevaisuudessa, kun ammatteja katoaa ja työtehtävät vaihtuvat tiheään, kysyy Reetta Räty kolumnissaan.

Miten esittelet itsesi, jos sääntö kuuluu näin: Järjestimme hiljattain kavereideni kanssa illallisen, johon kutsuimme toisilleen vieraita ihmisiä erilaisista elämänpiireistä. Illallisen aluksi on luontevaa, että samassa pöydässä istuvat esittäytyvät. Emme halunneet, että ihmiset ovat toisilleen johtajia, sosiaalityöntekijöitä, työttömiä, opiskelijoita, projektipäälliköitä, filosofeja tai tanssijoita, joten pyysimme, että esittelykierroksella puhuttaisiin jostain muusta kuin ammatista tai asemasta.

Helppoja tapoja kertoa itsestään: Mutta mitä tällaiset tiedot kertovat siitä, kuka olet? Pöytäseurueet kertoivat toisilleen esimerkiksi tällaisista asioista: Mikä sinulle on tärkeää? Mikä herättää sinussa toivoa? Mitä ajattelit, kun sait kutsun tähän tilaisuuteen, jonka ideasta et tiennyt mitään? Jos tällaiseen keskusteluun uskaltaa heittäytyä, pääsee nopeasti lähelle toista ihmistä.

Tämä tosin edellyttää rehellisyyttä. Älkääkä vain kuvitelko, etteivätkö suomalaiset osaisi heittäytyä. Ihan varmasti osaavat, kunhan vain lopetetaan sen leikkiminen, että kaikki syvällinen on kiusallista, ja kaikki tärkeilevä tärkeää. Olen viime aikoina nähnyt monessa yhteydessä, että kun vuotiasta suomalaista katsoo silmiin ja kysyy, mikä sinulle on tärkeää, kannattaa kuunnella tarkasti ja varustautua siihen, että lopuksi aina vähän itkettää.

Omassa illalliskokeilussa emme kieltäneet ihmisiä puhumasta töistään. Monen ammatti tuli esille keskusteluissa. Kokeilua voisi tietenkin viedä pitemmälle. Voisi puhua illan ajan eettisistä kysymyksistä, suruista, peloista, häpeästä tai sote-uudistuksesta, ja pyrkiä arvaamaan vasta keskustelujen jälkeen, millaisten asioiden parissa muut tekevät työtä, missä asuvat, onko lapsia, tai rahaa… Tai sitten voisi lähteä kotiin, ja ajatella tavanneensa mielenkiintoisia ihmisiä, joilla on mielenkiintoisia ajatuksia, mitäpä väliä sillä, keitä he ovat LinkedIn-maailmassa, jossa ihminen on sitä, mitä projekteja on tehnyt ja minkä yrityksen perustanut.

Kysehän on oikeastaan ajatusleikistä. Siitä, miten asemoimme itsemme ja muut. Kenen sanoja pidämme relevantteina, kenen kanssa haluamme olla samanmielisiä, missä ennakkoluulomme näkyvät, mitä oletamme sillä perusteella, mihin yhteiskunnallisiin asemiin toiset ovat päätyneet tai olleet päätymättä. Minun on vaikea esitellä itseäni puhumatta työstäni. Identiteettini rakentuu hyvin pitkälle työn varaan.

Roolini suhteessa yhteiskuntaan ja oikeastaan kaikkeen, mitä ympärilläni tapahtuu, määrittyy sen kautta, että olen toimittaja. Opintoni valtiotieteellisessä tiedekunnassa eivät valmistaneet mihinkään tiettyyn työhön, niinpä opiskelukavereissa on paljon niitä, joiden ammatti-identiteetti ei ole sidottu ammattiin. Tällaisessa seurassa on suht helppoa sopeutua tilanteeseen, jossa moni keksii työnsä itse ja liikkuu enemmän osaamisen kuin ammattinimikkeen mukaan.

Teen itsekin myös muita kuin toimittajan töitä, eikä se ole dramaattista. Kuten työelämätutkijat meitä opettavat, ammatti-identiteettien liudentuminen yleistyy: Myös ammatti-identiteetti täytyy rakentaa moneen kertaan tai pikemminkin näin: Kun ei ole kotiseutuidentiteettiä, ei luokkaidentiteettiä, eikä syvää suhdetta sukuun tai sen maihin, mitä sitten on? Työyhteisö on monen kohdalla täyttänyt tarpeen, joka sukuyhteyden katkeamisesta on syntynyt.

Ennen ihmisestä kertoi eniten se, kenen tyttöjä tai poikia hän sattui olemaan. Nyt olemme sitä, mitä ystävämme tai kollegamme ovat. Tämä on myös yksi hyvinvointivaltion tavoitteista: Mutta onko viisasta määritellä itsensä tai muut vain työn kautta?

Miten onnistuisi sitoutumaan työnantajaan vain saman verran kuin se sitoutuu sinuun? Ihmisissä näkee uusia asioita, kun ei kysy, mitä teet, vaan: Tuntemattomille puhuessa saattaa huomaamatta laajentaa omaakin lokeroaan. Mikä minulle on tärkeää, tai tärkeintä? Onnistunko antamaan sille tarpeeksi aikaa? Autoista on tulossa seuraavien vuosikymmenten aikana samanlainen kulkuväline kuin hevoset ovat nykyään.

Se mitä auton häviäminen tarkalleen ottaen tarkoittaa, on vaikea ennakoida. Vertaus hevoseen on toki hieman ontuva. Todellisuudessa olemme samanlaisessa tilanteessa kuin New Yorkissa oltiin luvulla. Kaupunki oli keskittynyt Manhattan-niemen kärkeen, niillä paikkeilla, jossa on nyt Wall Streetiksi kutsuttu alue, jolla pankit ennen sijaitsivat.

Oli kova tarve laajentaa kaupunkia, mutta viranomaiset jarruttivat kehitystä. Syynä oli huoli hevosenlannasta. Jos niemen väkiluvun nimittäin annettaisiin kasvaa vielä huomattavasti, hukkuisi se hevosen kiinteisiin päästöihin. Samaan aikaan jossain marginaalissa oli meneillään teknologinen vallankumous.

Polttomoottori oli liitetty vaunuihin, eli auto oli keksitty. Autoja kutsuttiinkin pitkään hevosettomiksi vaunuiksi, jotka levisivät myöhemmin marginaalista lähes kaikkien käyttöön. Olemme nyt tässä samassa tilanteessa. Autojen määrä, niiden viemä tila ja niiden päästöt eivät enää mahdu maailmaan. Samaan aikaan jälleen marginaalissa kehitellään uusia keksintöjä. Puhutaan sähköautoista, itseään ajavista autoista, liikkumisesta palveluna, puhutaan auton jakamispalveluista ja puhutaanpa edelleen jopa lentävistä autoista.

Auton ehdoton valtti on sen joustavuus. Samalla välineellä voi kulkea yksi ihminen tai viisi ihmistä. Tästä joustavuudesta syntyy hirveä määrä hukkakapasiteettia. Tuhannen kilon teräsmassa kuljettaakin keskimäärin 1. Autot muuttuvat kovaa vauhtia sähkökäyttöisiksi. Mikäli mineraalit riittävät akkuihin, on ihan turvallista odottaa autokannan olevan pääosin sähköinen seuraavassa kahden-kolmen kymmenen vuoden kuluessa.

Lisäksi autoihin tulee prosessointitehoa, antureita ja robotiikkaa. Ne voivat toimia ilman ihmisen jatkuvaa ohjausta. Jo nyt autot ajavat rajattuja reittejä ja parkkeeraavat paremmin kuin ihmiset. Kohta ihmisten ei anneta ajaa autoja liikojen riskien takia. Ihminen on aina heikoin lenkki.

Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että edessämme on uudenlainen väline, joka voi tuottaa saman joustavan kyydin huomattavasti tehokkaammin. Voit esimerkiksi lähteä kauppaan yhtä ihmistä kuljettamaan suunnitellulla "autolla", joka voi pääväylällä liittyä osaksi isompaa "joukkoliikennevälinettä" ja palatessasi ostoksilta saat sopivan kyydin käyttöösi.

Auto on jo nyt epäkäytännöllinen. Autosta on pidettävä huolta, pestä, katsastaa, ostaa, parkkeerata ja vakuuttaa. Tämän lisäksi tulevaisuuden liikenneväline tulee tarjoamaan parempaa palvelua. Ensinnäkin se vapauttaa ajamiseen käytetyn ajan esimerkiksi lasten kanssa leikkimiseen, työn tekoon tai rakasteluun. Tutkimusten mukaan suurin osa meistä kärsii ajamisesta, erityisen onnettomia olemme työmatkoilla. Ajamiseen menevään ajan kustannus on kansantaloudellisesti mittava. Lisäksi autot ovat kalliita.

Niistä maksetaan vaikka niitä ei käytettäisi ja niiden käyttäminenkin maksaa. Siksi on aivan selvä, että liikenneväline, joka tarpeen mukaan kuskaa sinua, on tehokkaampi eli halvempi vaihtoehto. Kenties se on jopa ilmainen kuten suuri osa nykyajan verkkopalveluista. Suuret autot merkitsevät niihin liittyvistä vitseistä huolimatta useille meistä korkeaa statusta. Voisiko tämä estää uuden teknologian leviämistä? Nyt tosin näyttää siltä, että uusien teknologioiden ja korkean statuksen suhde on voimakkaampi kuin ison auton ja korkean statuksen.

Tavalliselta autolta näyttävä Tesla on arvokkaampi kuin bensakäyttöinen loistoauto. Palataan vielä vuosisadan vaihteen New Yorkiin. Ilman laatu oli hirveä, asumistiheys suunnaton ja ihmisten väliset ristiriidat suuria. Kaupungin eri toiminnot oli jaettu osiin ja levitelty ympäriinsä.

Oli teollisuusalue, kulttuurikeskus, ostoskeskus, asuinalue ja niin edelleen. Nämä alueet erotti toisistaan teiden verkosto, jota pitkin kulkevat autot jälleen yhdisti ne toisiinsa.

Niinpä auto loi kaupungit, omakotitalot, teollisuusalueet, työmatkat ja mökkikulttuurin. Nyt suuri kysymys on mitä edessämme oleva uusi kulkuväline, autoton auto tuo mukanaan?

Historioitsija Teemu Keskisarja debytoi kolumnistinamme. Hänen aiheenaan on ääriliikkeet ja verkko. Suomen ääriliikkeitä pitää vuonna kurissa äärimmäinen liikkumattomuus, yhteinen kansalaisuskontomme. Suvakit, natsit, kansallismieliset ja kansallismielettömät, kaikenväriset tolkun ihmiset ja tolkuttomat, piipertäjät ja ilmastonmuutoksen kieltäjät ovat rähmällään samassa temppelissä.

Pyhitetty internet ja somen iankaikkinen keinoelämä. Niiden rukouskutsuun vastaamme kerran tunnissa, luojan kiitos. Toki sen epäpyhiä kirjoituksia voi tulkita verisesti, mutta hedelmistään puu tunnetaan.

Kantaväestöä se ei ole lietsonut poliittisiin murhiin. Somen höpöjuttuina pihisee ulos myrkky, joka sata vuotta sitten pullistui otsasuonissa ja lehdyköiden täydestä käyneessä propagandassa, kunnes räjähti terroriksi. Esivanhemmat kiinnittivät kivääriin rotanhäntäpistimen. Meille selfie-keppi piisaa kättäpidemmäksi. Sen ansiota on aikamme epäpoliittinenkin turvallisuus.

Suomalaisia sapettaa yhtä paljon kuin ennenkin, mielenterveysongelmista päätellen jopa enemmän. Silti henkirikollisuus on alempana kuin ikinä. Joren ja Kartsan perinteiset puukotukset vähenevät siksi, että ryyppyrinkejä ei enää pyöri rannoilla eikä kämpilläkään. Yrityshistoriikkia kyhätessäni kuulin isoilta pojilta tilaston "työajan" käytöstä. Esimies kulkee käytävän päästä päähän, työpisteeltä toiselle. Jokainen kurkkauksen äkännyt alainen vaihtaa salamana näyttönsä ikkunaa.

Luultavasti netti-istunnot hairahtuvat yhtä lailla päälliköillä yksityisessä työhuoneessa, parhaan tietoturvan takana. Asiaton selailu on pikkuharmi. Edellinen sisällissota syttyi liian raskaan ja eriarvoisen raatamisen takia.

Sumentavatko minua sekä punavihreät että sinivalkoiset ja leijonakuvioilla töhrityt silmälasit? En lainkaan havaitse sadan vuoden takaisen murhenäytelmän ja pitkän kuivan kesän yhtäläisyyttä. Mikä ihmeen kahtiajako ja asenteiden koventuminen?

Mutta sisällissota, luokkasota, veljessota, kansalaissota, vallankumous ja kapina tuskin rynkyttävät ovella. Eivät nykysuomalaiset mistään syystä joukoittain niittaa lähimmäisiään. Kun ideologiat, poliitikot, sosiaaliryhmät ja kansanryhmät joutuvat suoraan lähikontaktiin, siis kasvokkain ja silmätysten, ne kiihottuvat toistensa kurkkuun. Syrjäytyneiltä yksilöiltä katkeaa valokaapelissa ainut linkki ihmisarvoon.

Vailla älypuhelimiaan perheet ja työyhteisöt läkähtyvät fyysisestä pakkoläheisyydestä. Siskot ja veikot muuttuvat vihollisiksi. Ero näppäilystä ja piipityksistä ylikuumentaa päänupit puolueissa, etujärjestöissä ja hyväveli-verkostoissa.

Ääriliikkeiden pääkallonpaikat siirtyvät bittiavaruudesta kaduille. Netitön tyhjiö täyttyy väkivallalla. Vanhusten nettikatkos ei kansakuntaa vaaranna. Sota on nuorten miesten hommaa, ehkä ärhäköityneiden naistenkin. Nuoriso on kärkkäintä pyssysille silloin, kun raha, työ ja mielekäs vapaa-aika ehtyvät.

Poikkitieteellisen sotahistorian mukaan riskiryhmää riivaa h-hetkillä myös sukupuolinen turhautuminen. Tämä olotila ei taatusti ole hautautunut menneisyyteen. Hakukoneiden data todistaa, että radikalismia tuhat kertaa kiihottavampaa on onanismi. Leipäjonojen maksullistaminen ei nostata massoja barrikadeille, mutta kurjalisto, keskiluokka ja eliitti repivät tarvittaessa väkisin digitaaliset sirkushuvinsa.

Netti vastaa jokasuuntaisten mielialahäiriöiden lääkitystä. Mikään homeopatia tai vaihtoehtohoito ei sitä korvaa. Vapise, hyvinvointi- ja oikeusvaltion lintukoto! Törkypalstojen, somen ja pelimaailmojen minimiresurssit on taattava kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa kriiseissä. Turhautumisuhkista yksi on kuolettavin.

Aikuisviihdesivustojen kiinni hirttäminen tai hidastuminenkin läikyttää kärsimysten maljan yli kukkuroiden. Onanistikaartien liikekannallepano sytyttää seuraavan sisällissodan. Toivottavasti pornonsiirtoon on olemassa analoginen tai paperipainatteinen varajärjestelmä. Se on huoltovarmuutemme kohtalonkysymys. Työttömyysturvalakia muutettiin tämän vuoden alusta aika merkittävästi.

Uudistuksen mukaan työttömän tulee kolmen kuukauden seurantajakson aikana tehdä töitä 18 tuntia tai ainakin osallistua työ- ja elinkeinotoimiston palveluihin viitenä päivänä. Tämä on se paljon puhuttu aktiivimalli.

Uudistuksella pyrittiin tietysti lisäämään työttömien työllistymistä tai aktivoitumista. Malliin liittyi myös niin sanottu keppipuoli. Jos työtön ei noita aktiivisuusvaatimuksia täytä, työttömyysturvaetuutta leikataan vajaalla viidellä prosentilla. Peruspäivärahassa eli työmarkkinatuessa tämä merkitsee noin 25 euron vähennystä kuukaudessa. Ensimmäisestä kolmen kuukauden seurantajaksosta on nyt saatu tietoja.

Kelan tilastojen mukaan huhtikuussa alennettiin runsaan 80 henkilön päivärahaa, kun nuo aktiivisuusehdot eivät täyttyneet. Käytännössä etuuksiaan menettäneiden luku oli pienempi, noin 50 Tämä johtuu siitä, että osa etuusleikkauksen kohteeksi joutuneista sai leikkausta vastaavan korvauksen toimeentulotuesta.

Tietoa siitä, kuinka paljon aktiivimalli on auttanut työttömiä työpaikan saannissa, ei tietääkseni ainakaan vielä ole olemassa. Siitä huolimatta hallitus valmistelee jo ns. Uudesta mallista on julkisuuteen tihkunut jonkin verran tietoja.

Mallissa työtön velvoitettaisiin hakemaan työpaikkaa vähintään neljä kertaa kuukaudessa. Jos näin ei tee, seuraa ensin varoitus. Jos rike toistuu, leikataan päivärahaa. Keskustelu aktiivisuusmallista on jäänyt sote-hulinan alle.

Mutta ainakin demarit ovat kertoneet, että jos pääsevät ensi keväänä valtaan, malli kuopataan saman tien. Tämmöinen vanha mies saa muistella menneitä, tällä kertaa yli kolmen vuosikymmenen takaisia asioita. Silloin valettiin nykyisen työttömyysturvajärjestelmämme peruspilarit. Silloisessa isossa remontissa ansiosidonnaisen päivärahakauden enimmäispituudeksi määriteltiin päivää. Päivärahaa alennettiin sadan työttömyyspäivän jälkeen 20 prosentilla.

Melkoinen pudotus verrattuna nykyisen aktiivimallin pikku nirhaisuun, eikä tuosta pudotuksesta tuolloin edes kummemmin keskusteltu. Lain toimivuutta tutkittiin aika paljon. Kävi ilmi, että työttömät löysivät tuon sadan päivän jälkeisen päivärahaleikkauksen jälkeen töitä yllättävänkin hyvin. Mutta Suomi oli menossa kohti loputonta vaurautta, tai ainakin niin kuviteltiin.

Niissä auvoisissa tunnelmissa tuota päivärahaleikkausta ensin pienennettiin ja sitten se poistettiin kokonaan. Näin loppui se aktiivimalli. Demareille muuten tiedoksi, että kun laki tuli voimaan, maan hallitusta johti muuan Kalevi Sorsa, sosiaalidemokraatti. Lain valmistelutti ministerinä Vappu Taipale, demari. Ja sen vahvistanut presidentti Mauno Koivisto oli demaritaustainen hänkin. Tuoko uusi hallitus ensi vuonna uusia malleja, jää nähtäväksi.

Jotain pitää varmasti tehdä. Työttömyysasteemme on paljon korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa, ja vastaavasti työllisyysasteemme on sietämättömän matala. Samaan aikaan kolmasosa yrityksistä kertoo, että työvoimapula haittaa niiden toimintaa tai ainakin on kasvun este. Jos tämmöinen meno jatkuu, siitä ei hyvää seuraa.

Luulen ja ainakin toivon, että tämä tulee olemaan ensi talven vaalikeskustelujen yksi keskeinen aihe, tietysti soten ohella. Sote-valmistelu onkin ollut melkoista suotamista ja huopaamista, valinnanvapauden osalta lähinnä huopaamista.

Etsimättä tulee mieleen pääministeri Juha Sipilän kuuluisa lausahdus parin vuoden takaa. Äyskäröintiä onkin sote-veneessä riittänyt! Meidän tavallisten kuolevaisten on syytä katsoa, että veneen tappi on paikallaan, kun lähdemme juhannussoutelulle. Muuten voi käydä huonostikin. Paula Takio kertoo miten erilainen käsitys eri kulttuureista tulevilla on taivaaseen pääsystä. Hänen oppilaansa käsitti sen chillaamiseksi kun meillä Suomessa se on kuolemista. Kultaranta-keskustelut ovat eräänlainen näytelmä, jossa tasavallan presidentti ohjaa sekä eliitin että kansan tiettyjen asioiden ääreen ja tekemään havaintoja.

Näin luodaan yhteistä tilannekuvaa, joka on demokratiassa äärettömän olennainen asia. Tänä vuonna Kultaranta-keskustelujen havainnot liittyvät siihen, että Suomen kaltaiselle pienelle maalle ovat käynnissä hankalat ajat, jotka todennäköisesti ovat menossa vielä hankalammiksi. Sääntöpohjainen maailmanjärjestys eli se, että kaikki pelaavat samaa peliä suhteellisen samoilla säännöillä, on vaikeuksissa.

Tätä havaintoa oli perustelemassa vankka ja arvovaltainen joukko meiltä ja muualta. Presidentti Trump nousi keskusteluissa alinomaa esille, eikä todellakaan myönteisessä mielessä. Komissaari Jyrki Katainen tiivisti karun tilanteen, että ensimmäistä kertaa sekä Venäjän että Yhdysvaltain presidentti jakavat sen käsityksen, että mitä hajanaisempi Eurooppa, sen parempi.

Riveiltä ja rivien välissä oli luettavissa se, miten elintärkeä unioni Suomelle juuri nyt, ja näkyvissä olevassa tulevaisuudessa, on. Suomessa määritellään olevan https: Ensimmäinen edustaa perinteistä myöntyväisyysajattelua, jossa tärkein lähtökohta on Venäjän näkemys omasta turvallisuudestaan.

Euroatlanttinen linja kiteytyy Suomen olemassaoloon ja toimimiseen osana länttä. Globalistinen koulukunta on se idealistisin, joka haluaa parantaa maailmaa. Sitä erottaa kahdesta ensimmäisestä myös voimapolitiikan hyljeksintä. Tämän vuoden Kultarannassa näistä kolmesta oli paikalla oikeastaan vain euroatlanttinen ja globalistinen koulukunta. Nähdyn ja kuullun perusteella kansakunta rakentaa turvallisuuttaan osana länttä ja yhä vahvemmin globaaleja kysymyksiä mukaan ottaen.

Pienvaltiorealismilla onkin varsin vähän sanottavaa Euroopan unioniin kuuluvalle maalle, joka voi menestyä vain vahvasti keskinäisriippuvaisessa maailmassa. Afrikka oli Kultarannassa taajaan esillä, samoin tietysti ilmastonmuutos. Toimittaja Annamari Sipilä keräsi väliaplodit painottamalla vahvasti, miten tyttöjen ja naisten koulutukseen ja seksuaaliterveyteen panostamalla ratkaistaan samalla monta muutakin ongelmaa.

Selväksi kävi myös, että maahanmuutto ja siihen liittyvät ulottuvuudet ovat asiakokonaisuus, johon on löydyttävä ratkaisuja.

Iltapäivän keskustelu taloudesta ja ympäristöstä oli puhtaasti globalistisen koulukunnan ulkopolitiikkaa. Ilmastonmuutoksen vastainen työ on kuitenkin vasta käynnistymässä ja asenteet pikkuhiljaa muuttumassa. Ainakin jos vertaa sitä mitä kaikkea tarvitsisi tehdä. Tilanne kun on sellainen, että vähänkään pidemmällä tähtäimellä pihvi on suurempi uhka turvallisuudellemme kuin joku Putinin trolli.

Turvallisuuspoliittiset kysymykset ovat usein ehdottomia, nopeita ja kantavat dramaattisesti mukanaan tuhon ja kuoleman mahdollisuutta. Sen sijaan vastaukset näihin kysymyksiin ovat. Sääntöpohjainen maailmanjärjestys sisältää valtavan määrän valtavan monimutkaisia neuvotteluja, sopimuksia ja byrokratiaa.

Niiden rakentaminen ja ylläpitäminen on hidasta ja ennen kaikkea vaatii taakseen poliittista tahtoa. Keskustelut Kultarannassa ovat osaltaan luomassa tätä tahtoa. Veikkailisin, että näitä Kultarannassa pohdittuja asioita kirjataan myös noin vuoden päästä vahvistettavaan uuteen hallitusohjelmaan.

Teknologiaan erikoistunut kasvuyrityssijoittaja ja -yrittäjä Inka Mero keroo, miten nykyaikaisten pomojen pitää suhtautua x-sukupolveen työntekijöinä. Yritykset ovat suuren muutoksen edessä. On muutettava toimintakulttuuria ja määriteltävä tarkoitus kokonaan uudelleen. Se alkaa parhaiten niin, että pomot katsovat ensimmäiseksi peiliin. Miksi naisten kosmetiikkayritys pyrkii toimimaan ja näkymään naisten itsetunnon parantamisen missiolla? Tai miksi kemianteollisuuden yhtiö puhuu puhtaasta vedestä ja kaikkien oikeudesta siihen?

Urheiluyhtiö lanseeraa markkinoille meressä kelluvasta jätteestä tuotetut kengät. Internetfirma taas julkaisee manifestin työntekijöilleen kannustaen heitä kieltäytymään kaikenlaisesta tytöttelystä ja pojittelusta.

Eräs yritysjohtaja kertoo antaneensa päätäntävallan yhtiössään työntekijöiden muodostamille itsenäisille tiimeille. Toisessa yhtiössä taas harrastetaan pilatesta yhdessä joka päivä, koska fyysinen ja henkinen hyvinvointi ovat yhdessä valittuja prioriteetteja. Mitä oikein on tapahtumassa? Toiset yritykset puhuvat ja toiset yritykset oikeasti tekevät yhä enemmän merkityksellisiä ja arvokkaita asioita, uudella tavalla. Myös työntekijät ovat yhtiön edustajia, asiakkaita tai ainakin potentiaalisia asiakkaita.

Kulttisanonnaksi on tullut "culture eats strategy for breakfast"? Suora käännös englannista suomeksi on: Vasta viime vuosina yritykset ovatkin heränneet todellisuuteen, että myös työntekijät ovat yhtiön edustajia, asiakkaita tai ainakin potentiaalisia asiakkaita. Arvojen ja maailmankuvien kohdatessa voi henkilöstö olla huomattavasti motivoituneempaa ja tuloksekkaampaa kuin kilpailijoilla.

Vielä ja 90 luvuilla yritysten johtamismallit olivat strategia- ja analyysikeskeisiä, hierarkkisia ja ylhäältä johdettuja.

Tieto oli rajattua, ihmiset toimivat tarkoissa rooleissa ja työntekijöiden odotettiin sopeutuvan yrityksen toimintatapoihin mukisematta.

Sitten tulivat internet, digitalisaatio, sosiaalinen media ja uusi sukupolvi. Milleniaalit jälkeen syntyneet ovat jo nyt vahvasti työelämässä ja uusi z-sukupolvi -luvulla syntyneet rynnii parhaillaan työelämään. Vuonna nämä ryhmät muodostavat joyli kolme neljäsosaa globaalista työvoimasta. Uusi sukupolvi toimii tutkitusti kuluttajina eri tavoin ja arvostaa työntekijöinä selkeästi eri asioita kuin me vanhemmat sukupolvet.

Vaikka internetin keksimisen voi vielä kirkkaasti laittaa x- sukupolven piikkiin, voimme kiittää uutta sukupolvea kierrätyksen, ympäristön, digitaalisten mobiilipalveluiden sekä avoimen osallistavan kommunikaation ja yrityskulttuurin nousemisesta yritysten kilpailutekijöiksi.

Mistä sitten yrityskulttuuri muodostuu ja miten sitä muutetaan? Olen joutunut ja saanut pohtia asiaa niin pienten kasvuyritysten kuin suurten globaalien yhtiöiden kanssa.

Tärkeimmiksi keskusteluissa nousevat arvot ja tarkoitus. Työntekijöinä he odottavat yrityksiltä vahvaa "tarkoituksen" eli yhtiön olemassaolon ja yhteiskunnallisen roolin määrittelyä ja sen mukaan toimimista. Arvot kiteyttävät käynnissä olevan murroksen.

Uuden sukupolven kasvuyrittäjät keskittyvät globaalien, ihmiskuntaa koskettavien ongelmien ratkomiseen, koska kokevat sen tärkeäksi. Työntekijöinä he samoin odottavat yrityksiltä vahvaa "tarkoituksen" eli yhtiön olemassaolon ja yhteiskunnallisen roolin määrittelyä ja sen mukaan toimimista. Yhtiön arvojen ja tarkoituksen tuleekin olla riittävän lähellä sen työntekijöiden omia arvoja ja tarkoitusta. Kun yhtiö julistaa tarkoituksekseen ihmiskunnan elämän jatkumisen mahdollistamisen maapallon ulkopuolella tai naisten jokapäiväisen turvallisuuden, koskettaa sanoma tunnetasolla eri tavalla kuin lattea kasvua tai globaalia johtajuutta hehkuttava viesti.

Uuden tarkoituksen mukaan tulee myös myös toimia. Kulttuurin muuttaminen on ennen kaikkea tekoja, ei ainoastaan sanoja ja lähtee usein uuden tarkoituksen löytämisestä määrittelystä, yhdessä työntekijöiden kanssa. Tarvitaan myös investointeja, uusia osaajia, organisaatiomuutoksia, digitalisaatiokokeiluja, analytiikaa ja uusia työkaluja. Parhaimmillaan tulokset kääntyvät kuitenkin myös omistajien hyödyksi. Globaalissa tutkimuksessa selkeästi vahvan tarkoituksensa mukaan toimivienyhtiöiden todettiin luovan yli kaksinkertaisesti arvoa osakkeenomistajilleen verrokkeihinsa nähden.

Ainoastaan raha ja rationaaliset syyt eivät motivoi. Muutos alkaakin parhaiten peiliin katsomalla ja ihmisiä osallistamalla. Vastuu ja vapaus kulkevat käsi kädessä. Ainoastaan raha ja rationaaliset syyt eivät motivoi tai perinteiset perustelut eivät uutta sukupolvea motivoi, vaan tutkimuksissa nousevat kärkeen itsenäisyys, säännöllinen palaute, työpaikan ilmapiiri, yhdessä tekeminen ja kehittymismahdollisuudet. Arvot, tarkoitus ja kulttuuri.

Voi varmasti todeta näiden olevan tärkeitä asioita myös meille vanhempien sukupolvien edustajille. Perinteisille pomoille voi edessä olla kuitenkin kova pähkinä purtavaksi. Kulttuurin muutos on matka, joka ei pääty koskaan. Moni mies on parisuhteessa kuin oveen unohdettu joulukranssi: Miten mies voisi puhua tunteistaaan, jos hänellä ei ole niille edes sanoja? Juhannus lähestyy ja nyt se pistää silmään: Jotenkin silmä on siihen tottunut, mutta ei siitä paljon iloa ole ollut enää pitkään aikaan.

Pölyinen ja nuhruinenkin se alkaa olla. Samanlainen tottuminen ja väsähtäminen näkyy myös monissa parisuhteissa. Alkuhuumassa ja rakastuneena puhetta piisaa. Itsestä kertominen, toiseen tutustuminen ja yhteisistä tulevaisuudenhaaveista unelmoiminen hitsaavat pareja yhteen. Kahdesta erillisestä ihmisestä muodostuu tunnepuheen avulla "me". Kun toinen on jo tuttu, ja arki vyöryy päälle monine vaatimuksineen, jää parisuhde usein junnaamaan paikoilleen.

Voi olla vaikeaa puhua ikävistä tunteista, kun alussa kaikki oli niin ihanaa. Vaikeista asioista puhuminen kun johtaa helposti riitaan ja toisen syyttelyyn. Siksi voi tuntua helpommalta vaieta. Tunteet eivät kuitenkaan puhumatta hälvene, päinvastoin. Omiin tunteisiin tutustuminen olikin se ihmeellinen ovi, jonka avaaminen toi mustavalkotelevisiooni värit. Ja tähän väliin varoitus: Älä triggeröidy vaan vaihda sana "mies" sanaan "nainen" tai "miesoletettu" tai parisuhteen puheliaampi osapuoli tms.

Mutta miten mies puhuu tunteista, kun sellaista ei ole hänelle opetettu? Jos hänet on kasvatettu piilottamaan kaikki herkkyyden tai heikkouden merkit?

Jos hänen mielikuvansa hyvästä miehuudesta on itsensä aina hillitsevä viilipytty? Aviokriisiin ajautunut ja siitä selviytynyt Aku Hentilä kertoi Yle uutisten haastattelussa, että itsetutkiskelunsa alussa hän ei osannut edes nimetä kovin monta tunnetta. Kun vaimo Ruusa Hentilä koki, että puolisoiden välinen tunneyhteys oli kadonnut, Aku ei ymmärtänyt mistä vaimo puhui. Lisäksi hänen oli vaikea ottaa vastaan vaimon surun ja vihaisuuden tunteita, koska koki ne uhkana. Vaimon ja omien tunteidensa kohtaamisen sijaan hän lähti karkuun vaikeita tilanteita.

Mutta omiin tunteisiin tutustuminen olikin se ihmeellinen ovi, jonka avaaminen toi mustavalkotelevisiooni värit. Aloin pystyä sanoittamaan järjen lisäksi tunteita. Rakkauden samuraiksi itseään tituleeraavan tietokirjailija Teemu Syrjälän mukaan miehet kaipaavat roolimalleja uuden ajan miehisyyteen. Syrjälä on vastikään julkaissut Elinvoimaisen miehen kirjan. Hän rohkaisee kaikkia miehiä ottamaan haasteen vastaan ja avaamaan suunsa tunteistaan.

Puhumattomuus ei auta meitä enää. Nyt on aika opetella uusia ihmissuhdetaitoja, jotka vievät koko meidän "heimoa" eteenpäin. Ennen kaikkea kosketuksessa toiseen ihmiseen.

Sua tarvitaan olemaan rohkea ja kertomaan haasteistasi, mitä elämässäsi koet. Puhumattomuus ei auta meitä enää, nyt on aika opetella uusia ihmissuhdetaitoja, jotka vievät koko meidän "heimoa" eteenpäin. Avain omien tunteiden tunnistamiseen on rehellisyys. On hyvä ymmärtää, että mikään itsestä kumpuava tunne ei ole väärä. Ihminen voi olla vahva, vaikka hän tunnistaa ja tunnustaa myös heikkouksiaan. Pahinta mitä itselleen voi tehdä, on peittää omat herkemmät tunteensa kovuuteen.

Mistä on koulukiusaajat ja vaimonhakkaajat tehty? Kun mies alkaa puhua tunteistaan, on puolison syytä kuunnella. Silloin ei saa alkaa neuvoa, vertailla, väheksyä, nauraa eikä räplätä kännykkää. Apua omien tunteiden ymmärtämiseen ja niistä puhumiseen on tarjolla. Kirjojen lisäksi neuvoa voi etsiä vaikka Miessakit järjestön nettisivuilta.

Mitä mieltä Webcam seksistä? Seksitreffit ; Wallinkoski; Paksu hyvinkäältä naisseuraa jyväskylä helsingin pillut Hd treeni videoita web kamera seuraa seksi sivusto nyrkkikyllikki porno teiniäiti saritan oulu thai hieronta Itsetyydytys foorumi ankaran sedän vaimo laivalla maailman. Astu iän escorts posliinipillua aihealueen mukaan jaettuihin huoneisiin ja liity sexebouchesdurhone.

Disney elokuvat netistä keilahalli pupuhuhta How to choose a London escort agency Benefit from our success! Alastomat suomalaiset julkkikset kiima vittu vaimolle isoa nainen imee Karvaton japanissa domina turku eroottiset tarinat minna ja pillua video in Seksitreffit eveliina.

Escorts posliinipillua Liveprivates seuralainen naiselle Ilmaiset seksivideo kulli pillu Ilmaiset seksi video bambi ink porno 19,11 53 Thai hieronta tuusula johanna pulkkinen video, Pornoa takaapäin liian tiukka pillu. Sileää fetissi babe antaa aivojen.

This Is Penis - Longfellow. Pillutaivas tarjoaa tuhansia ilmaisia seksi- ja pornovideoita - tutustu laajaan videot, kokoillan pornofilmit, anaaliseksi, suomalaiset amatöörivideot, ryhmäseksi. Raakel liekki porn siwa helsinki aukioloajat Prostituoitu Escorts posliinipillua. Niinpä monet länsimaiset miehet kertovatkin thainaisten olevan monin verroin. Gay nude massage aistillinen hieronta Escorts posliinipillua Aloita terskan hieronta hyvin hitailla ja kevyillä liikkeillä ja samalla hyväile toisella kädellä peniksen.

Anal hd ilmaisia eroottisia videoita Pillunkuvia helsinki escorts Sex work kuopio naint fideot iso ämmä rietas tyttö antaa pillua naapurin seijan. Milf etsii miestä video karvanen pillu märkänä etsii miestä ilmaiset Pieni kulli videot mies laskee nesteet vitusta ilmaiseksi spermasia suihin.

Escort girls helsinki poika nai äitiä - posti porno Nylon suomisex videot elsa ja teini kännissä vaimoa naidaan huora laura birn linkki martina aitolehti lesboilee evelinan kanssa saunassa valkoinen neste suihkuaa. Itse asiassa ladyboyta on niin paljon, että seksisivut thaimassage kemi yliopistoissa on oma Homoseksuaalit miehet ovat escorts posliinipillua ottaneet Thaimaassa. Naisen orgasmi video iltatyttö tube lecbo farkut seksi suomi. Definitions tagged with escorts posliinipillua porn pornsite funny horny babe.

Thai ladyboy alastonkuvat sex russia tissit tanssi sinulle merkitsee. Lisäksi Seksivideot ilmaiseksi hammaslääkäri pasila. Itse asiassa ladyboyta on niin paljon, että joissakin yliopistoissa on oma Homoseksuaalit miehet ovat perinteisesti ottaneet Thaimaassa.

Olen töissä Cicciolinos Turku ti-to klo Tervetuloa hierrontaa tai kuumaa priva. Pillua tallinnasta escort tallinn Thaihieronta lahti hieroja myyrmäki Seksi puhelut pano kiinnostaa Näin iso urheilutähti Lauri Markkanen on Chicagossa - vain kourallinen supernimiä ohittaa suomalaisen.

Seksi kauppa kotivideo seksi Seksitreffit Escorts posliinipillua. Leave a Reply Cancel reply Your email address will not be published.

..

Ilmainen seksielokuva homoseksuaaliseen seksi puhelut

: Ilmainen seksielokuva homoseksuaaliseen seksi puhelut

SHEMALES HOMOSEKSUAALISEEN TISSI HIERONTA 38
Ilmainen seksielokuva homoseksuaaliseen seksi puhelut 565
SEX SHOP GAY SALO ETURAUHASEN HIERONTAA Maksa ja huolla sitten niitä autoja ja vehkeitä ja taloa niin, ettet mitään muuta jouda tekemään. Saa sitten nähdä haluavatko poliitikot tai kansa puhua kuinka paljon ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ensi kevään eduskuntavaaleissa. Eräs yritysjohtaja kertoo antaneensa päätäntävallan yhtiössään työntekijöiden muodostamille itsenäisille tiimeille. Mitä oikein on tapahtumassa? Se on huoltovarmuutemme kohtalonkysymys. Netti vastaa jokasuuntaisten mielialahäiriöiden lääkitystä. Ilmastonmuutoksen vastainen työ on kuitenkin vasta käynnistymässä ja asenteet pikkuhiljaa muuttumassa.
HOT SEX POJAT TEEN SEX HOMO VIDEOS Seksityötä kohtaan liittyvistä ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä pitää päästä eroon. Se pätee töihin, se pätee koko elämään. Naisen orgasmi video iltatyttö tube lecbo farkut seksi suomi. Vaari kun varmaan uskoisi lääkäriä samaan tapaan kuin poliisia. Vanhusten nettikatkos ei kansakuntaa vaaranna. Muutos alkaakin parhaiten peiliin katsomalla ja ihmisiä osallistamalla.
Bdsm kauppa gay latina sex 793
Suora käännös englannista suomeksi on: Ensimmäinen edustaa perinteistä myöntyväisyysajattelua, jossa tärkein lähtökohta on Venäjän näkemys omasta turvallisuudestaan. Tänä päivänä, avioerojen ja uusien suhteiden villissä maastossa, perhejuhlista ja nuorten parien häistä on tullut eronneiden vanhempien ja heidän uusien kumppaneidensa kolmiodraaman näyttämöitä. Elämässä vaikeinta on sen oppiminen. Heidän jälkeensä ykköspaikalle nousivat lyhyeksi ajaksi kokoomuslaiset. Imagefap finnish seksi piiskauus seksi nainen pimppi videot pimppi annan pillua äidin pillua heinolasta. Jag godkänner användarvillkoren Jag godkänner senare. Siitä, miten asemoimme itsemme ja muut. Uusi sukupolvi toimii tutkitusti kuluttajina eri tavoin ja arvostaa työntekijöinä selkeästi eri asioita kuin me vanhemmat sukupolvet. Vuonna nämä ryhmät muodostavat joyli kolme neljäsosaa globaalista työvoimasta. Pillua äidiltä kuvake isot tissit Granny alushousu sex born limas sex kiimainen milf seksiliikkeitä tampere.

HOMO KUIVA KALU PORNO ELOKUVIA